Kategoria: Yleinen

Eilen sain viikkorahani. Kävin ostamassa ruokaa lähimmästä supermarketista; minun oli tarkoitus ostaa kahdeksan keittoannosta ja kahdeksan kolmen ruokalajin ateria- annosta, mutta niitä ei ollut jäljellä. Ostin vain kaksi keittoa, ja päätin että ostaisin loput toisesta marketista saatuani äidiltä viikkorahan.
Kävin myös kirjakaupassa ostamassa kaksi taikamustekynää; yksi violetti ja yksi vihreä.

Minulla oli aamusta alkaen ollut pää kipeä. Kotiin palattuani söin vain yhden tomaatin, ja oksensin muutaman kerran kunnes ulos ei tullut kuin mahanesteitä. Illan mittaan sain kuitenkin iltalääkkeet otettua. Kävin myös muutamassa lämmittelysuihkussa tasoittaakseni oloani.

Tänä aamuna vointini oli parempi, tosin oikeanpuoleinen korvani oli tukossa ja vasemmanpuoleinen tuntuu olevan puolittain tukossa.

Minna, yksi Helmi- talon työntekijöistä, soitti minulle ja kertoi ettei voikaan tulla käymään, sillä hänellä on vähän kiireistä. No jees, ehkä tapaamme myöhemmin.

Myöhemmin päivällä minä ja Mirette lähdimme yhdessä ulos, Mirette lähti omaan kotiinsa ja minä lähdin yökylään vanhempieni luo. Isäni ja veljeni ovat lomailemassa Amerikassa, ja äiti oli sanonut että voin tulla yhdeksi yöksi kyläilemään.

Olin pakannut vain tärkeimmät tavarat; läppäri, vaihtovaatteet, deodorantti, ja pumppupullollinen perusvoidetta. Minulla on aina mukanani päiväkirja ja taikamustekyniä, sekä kahdeksi viikoksi täytetty varadosetti. Säilytän myös vanhempieni luona hammasharjaa.

Matkustin bussilla vanhempieni kotiin. Perillä join kahvia ja söin mitä keittiöstä löytyi, sitten lähdimme yhdessä Jumboon etsimään äidille kesävaatteita. Kävimme ostamassa jäätelöt, minä sain suklaapehmiksen joka on pitkäaikainen suosikkini. Sitten kävimme ruokakaupassa.

Kotiin palattuamme kävin pikaisessa suihkussa, lämmitin tomaatti- vuohenjuustokeittoa päivälliseksi, join kahvia, menin hetkeksi pihalle istumaan ja kirjoittamaan päiväkirjaa.
On suorastaan ihastuttavaa katsoa kuinka hienoksi käsialani on kehittynyt, varsinkin kun kirjoitan taikamustekynällä.

Kävimme äidin kanssa uudelleen samassa ruokakaupassa jossa olimme aiemmin päivällä, jotta saisimme raitista ilmaa, liikuntaa, sekä lisää ruokaa.

Perillä kotikotona äiti keitti neljän viljan puuroa illalliseksi. Se maistui tavattoman hyvältä voisilmän kanssa.

Kello yhdeksän aikaan otin iltalääkkeeni, harjasin hampaani, peseydyin, rasvasin ihoni, puin yöpaidan päälle, laitoin puhtaat lakanat sänkyyn, ja päivitin blogejani.

Huomenna menen heti aamiaisen jälkeen kotiini. Käyn paikallisessa terveyskeskuksessa tarkistuttamassa korvani, jos ne siis ovat vielä silloinkin tukossa.
Menen Lappariin tapaamaan Mellaa, sen jälkeen taidan mennä johonkin taidemuseoon.

Mirette oli viime viikonloppuna yökylässä luonani, hän meni Riksun kanssa Louhela Jam- puistokonserttiin.
Hän nukkui sohvalla, ja minä nukuin sohvasängyllä.

Nousin aamulla joskus ennen puoli yhtätoista, puuhastelin omiani, ja sitten menin takaisin sohvasänkyyn nukkumaan.

Nukuin hyvin sikeästi, minusta tuntui että voisin huoletta nukkua koko loppupäivän vaikka olin tehnyt jo suunnitelmia.
Näin unta jossa kasvatin neliapiloita kukkaruukuissa, ja annoin ne ystävilleni. Toisessa unessa kävelin rantakivikkoa pitkin jossain päin Helsinkiä, ja kaahasin avoautolla toisella puolella Helsinkiä. Näin myös unta Kiseleffin talosta.
Näin myös pakollisen fandom- aiheisen seksiunen jossa John Simmin näyttelemä Mestari vietteli River Songin ja harrasti hänen kanssaan seksiä 11. Tohtorin edessä.

Näin myös hyvin todentuntuista unta jossa löysin sohvasängyn (eli sen sängyn jonka päällä makasin) alta sellaisia ihania limaisia viinikumikarkkeja, joita ostin joskus ruotsinlaivalta.

Saatuani itseni nousemaan minulla oli niin rönttöinen olo, että tunsin olevani selvästi pitkän, kuuman suihkun tarpeessa, olin ollut jo pitkän aikaa. Oloni oli kuitenkin niin unesta raskas, etten jaksanut tehdä mitään.
Otin aamulääkkeet, peseydyin pikaisesti, ja puin päälleni housut ja My Little Pony– teepaidan.

Minä ja Mirette lähdimme saman tien menemään.
Ulkona oli viileää, sataa tihuutti vettä.
Kävimme lähimmässä ruokakaupassa ostamassa mansikka-vaniljaviinereitä, sinihomejuustociabattaa, ja kaksi Innocent- smoothieta.

Matkustimme junalla Helsinkiin, ja sitten bussilla lähemmäksi Helmi- taloa. Hetken jo pelkäsin että olin hukannut matkakorttini, mutta se löytyikin hupparini taskusta.
Helmi- talo olikin piakkoin menossa kiinni. Ehdin juoda pari kuppia kahvia samalla kun Mirette täytteli sanaristikkoa.

Lähdettyämme talosta Mirette otti valokuvia pihalla kasvavista kukista. Pihalla kasvoi myös kirsikkapuu, sen kukat tuoksuivat lumoaville.
Matkustimme ratikalla keskustaan, ja menimme Amos Andersonin taidemuseoon.
Museossa on parhaillaan Generation 2017– näyttely, jonka aiheena on nuoret taiteilijat.
Olin ihmeissäni siitä kuinka osa heistä oli 17 – 20 vuotta vanhoja, ja heidän teoksensa olivat kerrassaan upeita ja mahtavia. Suosikkini oli vajaan metrin mittainen räsynukke, joka esittää brittinäyttelijä Benedict Cumberbatchia Sherlock Holmesin roolissa, siinä kohtauksessa missä hän on Buckinghamin palatsissa valkoiseen lakanaan kääriytyneenä.

Amos Andersonin taidemuseosta jatkoimme Kiseleffin taloon. Olin ehdottanut että kävisimme kyseisessä talossa, olin nähnyt siitä edellisenä yönä unta.
Kävimme yhdessä Ciao Cafe- kahvilassa. Mirette tilasi Nutella- jäätelöä. Tein päivän hyvän työn kun tarjoilija pudotti vahingossa muovisen astian kantaessaan liian paljon tavaraa, nostin sen ja ojensin sen hänelle.

Matkustimme metrolla keskustaan, sieltä junalla omaan kotipuoleeni. Kävimme Flying Tiger- kaupassa josta Mirette osti muutaman pullon persikanmakuista jääteetä, ja minulle pullon kaakaota.

Perillä kotona kävin pikaisessa suihkussa, tiskasin astiat, vein roskat, pesin koneellisen pyykkiä, lämmitin röstiperunoita uunissa.

Olin laittanut älypuhelimeni yöksi äänettömälle, sillä se piippaa jatkuvasti Facebook- ja Twitter- päivityksistä.
Olin saanut tekstiviestin, jossa ilmoitettiin etten saa Kelasta maksusitoumusta kalliiseen psyykelääkkeeseen. Täytyy siis anoa sossusta, jos en saa kyseistä maksusitoumusta niin sitten joudun olemaan yksinkertaisesti ilman kyseistä lääkettä. Ehkä minä pärjään ainakin viikon ennen kuin joudun taas psykoosiin ja sitten suljetulle osastolle. Eipä silti että pöpilään joutuminen minua haittaisi, siellähän on kolme ateriaa päivässä, turvalukot ja puhtaat lakanat.

Noustuani otin aamulääkkeet, join aamukahvin, peseydyin ja pukeuduin, ja söin aamupuuron maidon kanssa. Olen alkanut syömään Fazerin sadonkorjuupuuroa jossa on pellavan-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, luonnon omaa masennuslääkettä.

Otin lakanat pois sängystä, ja vein peiton ja tyynyn ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan. Sen ohella vaihdoin pyyhkeet puhtaisiin. Pesin kaksi koneellista pyykkiä, ja otin roskapussit pois roskakoreista.

Minulla oli iltapäivällä tapaaminen sosiaalityöntekijäni kanssa. Neuvottelimme siitä että onko minun mahdollista saada sosiaalitoimiston kautta maksusitoumus lääkkeeseen. Kuulemma on, mutta vain poikkeustapauksena. Ja minun on myös suostuttava edunvalvontaan.

Palasin kotiin vieläkin hieman allapäin. Myöhemmin HoivaOnni- työntekijäni tuli kylään sovitulle tapaamiselle, juttelin hänen kanssaan samalla kun tiskasin astiat ja silitin pyykit. Tiskejä ei onneksi ollut paljon, pesin samalla myös askartelusakset. Pyykkejä oli ihan mukavasti, ja uusi silitysrautani toimi kuin unelma.

Myöhemmin päivällä lähdin käymään Helmen nuortenillassa. Join kupin kahvia ja juttelin muiden kanssa.
Matkalla kotiin olin jo hyvällä tuulella ajatellessani kotona odottavaa mikroannosta (olen ostanut jääkaapin täyteen Balanssi- aterioita, joissa on kasvista ja kalaa juuri sopivassa suhteessa) ja kahvia jonka aion juoda jälkiruuaksi.

Perillä kotona lämmitin yhden aterian, ja join kahvia.
Vein lakanat kuivumaan alakerran kuivaushuoneeseen, vein roskapussit moolokkeihin, ja vein polkupyöräni tilavampaan kellariin.
Hain petivaatteet parvekkeelta, imuroin sänkyni ja sijauspatjani, ja laitoin puhtaat lakanat sänkyyn. Imuroin lattian, ja menin alakerran säilytyskomeroon järjestelemään tavaroitani.
Pesin koneellisen pyykkiä, ja etsin vaatteita ja muita tavaroita joista luopua.

Join illan mittaan liikaa kahvia, ja minulle tuli valtavan kuuma ja hiostava olo. Kävin suihkussa viilentämässä itseäni, puin puhtaan puuvillaisen yöpaidan päälleni, ja menin sänkyyni kirjoittamaan samalla kun odotin että pyykkiohjelma valmistuisi.
Olen ollut tänään suurimmaksi osaksi allapäin, mutta minussa elää vahva toivo.

Huomenna menen Miretelle kylään, hän järjestää ”vaihtobileet” eli kevätsiivojaiset. Se tarkoittaa että hänen ystävänsä, mukaan lukien Odessa, Suvicita, Eleclya, ja Ride tuovat vanhoja vaatteita, kenkiä, koriste- esineitä tai kirjoja, joista voi ottaa sen mitä haluaa, ja jäljelle jääneet viedään UFF:in keräyslootaan. Suvicita ja Eleclya lupasivat tuoda herkkuja.
Menen sen verran etuajassa, että ehdin auttaa häntä siivoamisessa ja pullojen palautuksessa. Siellä tulee varmasti olemaan kivaa.
Illalla menen taas kuntosalille, ja jatkan siivoamista.

En ole hylännyt suomiblogiani, en vain ehdi päivittää joka päivä enkkublogin yhteydessä.

Se lykkäsi sitten vapun kunniaksi takatalven, ihan kuin olisi taas tammikuu. Onneksi lumi suli pian pois, ja nyt on taas keväinen sää. Kukat kukkivat ja aurinko paistaa.

Kävin tuossa 21. päivä huhtikuuta manikyyrissä siistimässä sormenpäitäni, mutta se efekti hävisi nopeasti. Kannatti ainakin kokeilla.
Kävin samana päivänä suolihuuhtelussa, eikä se muuttanut oloani yhtään parempaan suuntaan. Heräsin seuraavat aamut aivan hirveään päänsärkyyn ja minua kuumotti aamusta iltaan, aivan kuin ruumiini solut olisivat keittäneet itseään elävältä.

Siirrytäänpä sitten suoraan tähän päivään.
Heräsin aamulla aikaisin, mutta köllöttelin myöhempään. Noustuani otin aamulääkkeet, peseydyin, pukeuduin, ja nautin aamukahvin.
Olen päättänyt etten enää harjaa hampaitani joka aamu ja ilta, sillä olen molempiin päivänaikoihin liian väsynyt. Jatkossa aion harjata ne päiväsaikaan, ja sen ohella puhdistaa hammasvälini ja kieleni pinnan, ja käyttää suuvettä.

Varpaiden kynsien leikkaaminen on varsinainen taitolaji; leikkasin omani niin lyhyeksi, että varpaani kipeytyivät. Ajattelin viilata ne jatkossa.

Lähdin käymään paikallisessa Kelan toimistossa kysymässä, miten saan maksusitoumuksen yhteen kalliiseen reseptilääkkeeseen, joka on siis antipsykoosilääke.
Ennen kuin toimeentulotuen maksu siirtyi Kelaan, ei tarvinnut muuta kuin toimittaa hakemus ja tiliotteet ja maksutosite sossuun, ja sain maksusitoumuksen lääkkeeseen. Nykyjärjestelmä ei ole läheskään yhtä helppo.
Jos en saa Kelasta tai paikallisesta sosiaalitoimistosta maksusitoumusta kyseiseen lääkkeeseen, en saa lääkettä ostettua sitten millään. Vanhemmillani ei ole varaa ostaa lääkettä, eikä diakoniatyöntekijä voi myöntää tukea niin kalliiseen lääkkeeseen. Kyseinen lääke loppuu ensi viikon perjantaina, jos en saa lisää niin joudun olemaan ilman.
Olin hakenut viime kuussa toimeentulotukea kyseiseen lääkkeeseen, mutta päätös oli hylätty. Minua neuvottiin toimittamaan todiste lääkkeen hinnasta Kelaan, jotta he harkitsisivat uudelleen.

Olin hieman allapäin poistuessani. Nyt en voi muuta kuin vain toivoa asioiden järjestyvän.
Matkustin Lapinlahteen jossa tapasin ystäviäni, juttelin Mellan ja muiden kanssa ja tunsin oloni hieman paremmaksi. Nautin suolakeksejä, suklaapisarakeksejä, Dumle- karkkeja, ja join kahvia, sekamehua, ja hedelmämehua.

Myöhemmin päivällä lähdin kotia kohti, menin paikalliseen kirkkoon jossa oli nuortenilta.
Sitten kävin supermarketissa ostamassa kaksi pakettia voita, kaksi tölkkiä maitoa, ja kaksi pakettia kirsikkatomaatteja.
Perillä kotona olin niin ärtyisällä tuulella, että otin kolme rauhoittavaa ja laitoin keittoa illalliseksi saadakseni verensokerini tasoittumaan.
En ole syönyt kunnon aterioita moneen päivään, kun ei ole ollut nälkä eikä ruokahalunikaan ole parhain mahdollinen.
Myöhemmin päivällä lähdin käymään kuntosalilla. Normaalisti käytän kaikkia laitteita, mutta tänään yritin keskittyä erityisesti keskivartalon lihaksiin.

Kotona otin iltalääkkeet ja kävin suihkussa.

Huomenna aion heti noustuani alkaa siivoamaan; otan lakanat pois sängystä ja vien peiton, tyynyn, ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan. Vaihdan pyyhkeet puhtaisiin, ja pesen ne lakanoiden kanssa. Pitää myös viedä roskat ja imuroida lattia ja puleerata kylpyhuone.
Minulla on iltapäivällä tapaaminen sosiaalityöntekijäni kanssa, sen jälkeen HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään. Kyläilyn aikana aion tiskata astiat ja silittää pyykit.
Menen Helmi- talolle nuorten iltaan, kotiin palattuani aion jatkaa siivoamista. En aio käydä vanhempieni luona, sillä he ovat ulkomailla lomailemassa.

Lauantaina aion mennä Moniäänisten ryhmään, sen jälkeen menen Mireten luokse ”kevätsiivojaisiin” eli lähimpien ystävieni kesken järjestettävään tapahtumaan johon voi tuoda vanhoja vaatteita, kenkiä, koriste- esineitä ja muita tavaroita, joista voi ottaa haluamansa, ja ylijääneet viedään kirpputorille.
Illalla menen kuntosalille.

Sunnuntaina aion varmaankin viettää koko päivän siivoten, sillä vanhempani eivät ole vielä kotona.

Näin edellisenä yönä yhtä useimmiten toistuvaa untani; opiskelin lukiossa ja olin lintsannut niin paljon, että se alkoi painamaan synnintuntoani.

Pahoissa unissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niistä herää aikanaan.

 

Suunnilleen heti kun olin kompuroinut sängystäni kylpyhuoneeseen, vanha tuttu PMS alkoi taas kiukuttamaan. Otin aamulääkkeet, peseydyin, kokeilin kolmea eri asua ja hylkäsin ne kaikki, kunnes päädyin mustiin pitkiksiin ja Nanso- puseroon.

 

Lähdin saman tien käymään Helsingissä. Otin läppärini mukaan, olen päättänyt etten enää kirjoita paperipäiväkirjaa vaan jatkossa kirjoitan vain ja ainoastaan nettiblogia. Onhan siinä se hyvä puoli että luovuuteni virtaa paremmin blogatessa, ja että nettiblogia ei tarvitse salailla.

 

Matkustin junalla Helsinkiin ja kävelin siihen psykiatrian keskukseen, jossa siis käyn joka torstai. Äitinikin oli siellä.

 

Kirjoitin blogiani, surffailin netissä, söin keksejä ja voileipiä ja join kahvia ja glögiä.

Kyseisessä ajanviettopaikassa on mukava käydä, siellä on todella ystävällisiä ja mukavia ihmisiä ja aina lämmin tunnelma, vaikka olisi ollut muuten huono päivä. Ihmeellistä kuinka jaksan aina olla niin kiltti ja kohtelias vaikka minulla olisi niin kova PMS, että olisin jo alkanut suunnittelemaan lakisäädöstä heteromiesten pakollisesta kastroinnista.

 

Äiti antoi minulle parikymmentä euroa, jotka olin häneltä pyytänyt lauantain pikkujouluja varten jotta voisin ostaa jotain tuomisia. Huomenna saisin häneltä myös kuukausirahan, jonka saan yleensä joka kuukauden 15. päivä, mutta silloin vanhempani ovat ulkomaan matkoilla.

 

Kävelin Ruoholahden metroasemalle, siellä oli niin kova ihmismassa että päätin mennä vasta seuraavalla metrolla. Kuinkas ollakaan, sinne kertyi toinenkin ihmismassa, mutta päätin kuitenkin astua metroon.

 

Matkustin metrolla keskustaan, ja junalla kotiseudulle. Kävin kauppakeskuksessa katselemassa tuotteita, sitten palasin kotiin.

 

Perillä kotona olin taas huonolla tuulella. Mietin mitä tekisin sen tunnin ajan ennen kuin menisin paikalliseen raflaan Kauneimmat joululaulut- tilaisuuteen.

 

Huomenna on taas siivouspäivä, aamun alkajaisiksi aion vaihtaa pyyhkeet ja sitten otan lakanat pois sängystä ja laitan peiton, tyynyn, ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, ja pestä lakanat ja pyyhkeet pyykkikoneessa.

Vakiotyöntekijäni Hoiva- Onnesta tulee käymään kello puoli kahdelta iltapäivällä. Kyseisen käynnin aikana aion tiskata astiat ja silittää pyykit. Tapaamisen jälkeen menen käymään äitini luona, hän antaa minulle kuukausirahan.

Muistaakseni päätin joskus aikaisemmin että päivittäisin blogejani aiheesta ”arkielämä” joka päivä ainakin tuhannen sanan verran (sanojen laskeminen käy kätevästi Microsoft Wordin alareunassa), mutta sehän on juuri arkielämä joka estää bloggaamisen. Taitaa Äiti Teresa- peittojen neulominen ja Doctor Who:n katsominen kiinnostaa enemmän. Jos nyt yrittäisi ryhdistäytyä näissäkin asioissa.

 

Syynä taitaa olla se että minulla on yleensä aikaa blogata vain iltaisin, ja silloin olen jo valmis menemään yöpuulle. Sen ohella pitää päivitellä sekä englannin- että suomenkieliset blogit ja kirjoittaa vielä päiväkirjaa käsin ja pyörittää arkirumbaa.

 

Ongelmallinen ihoni on palannut kuosiin, ranneihottuma ja päänahkaihottuma ovat reseptivoiteiden ansiosta hävinneet ja kasvoissanikaan ei ole enää finnejä eikä ihottumaa tai muuta. Iho suorastaan kuultaa.

 

Oikeanpuoleisen korvalehteni keskimmäisessä lävistysreiässä on sellainen ”hevosenkenkä”- rengas, jossa on kaksi lukkopalloa joista se taaimmainen irtoaa ja tippuu vähän väliä, aivan kuin se olisi kirottu tekemään aina sama temppu.

 

Menin tänään morjenstamaan äitiäni, söimme lounaaksi kaalipataa joka oli yllättävän hyvää. Jälkiruuaksi oli kahvia ja korvapuusteja. Sanoin äidille että tykkään hänestä, äiti sanoi tykkäävänsä minusta kans. Awww.

 

Myyrmäkeen palattuani menin Myyrmannin apteekkiin ostamaan pienen putelin Aqualan Duo- emulsiovoidetta jota voin kantaa kosmetiikkapussissani, ja pienen paketin Buranaa sillä se oli vastikään päässyt loppumaan.

Kävin myös Myyrmannin Citymarketissa ostamassa kaksi pakettia hammasväliharjoja, ne olivat tarjouksessa.

 

Kotona vaihdoin pyyhkeet puhtaisiin, otin kaksi viikkoa vanhat lakanat pois sängystä, pesin peräti kolme koneellista pyykkiä, vein sijauspatjani ja tyynyni ja peittoni ja mattoni tuulettumaan parvekkeelle. Jossain vaiheessa pitäisi hankkia toinen pyykinkuivausteline huusholliini, mieluiten sellainen pienempi jossa ei ole pikkupyykille tarkoitettuja siivekkeitä.

Tarvitsisin myös astianpesukoneen, sellaisen minikokoisen jonka voi sijoittaa keittiötason päälle, jalkalampun eteiseen, pienen pöydän jonka ääressä ruokailla ja sitä varten vähintään kaksi jakkaraa, ja jonkinlainen pöytä asunnon keskelle siihen kohtaan jota kutsun olohuoneeksi. Oikeastaan asuntoni on yksiö joka on ikään kuin yksi iso huone jossa on iso parveke, keittokomero, syvennys jossa pidän sänkyäni, siivouskomero, vaatekaappi ja semmoinen isompi kaappi, ja kylpyhuone jossa on suihku ja pesukoneliitäntä. Tarvitsen myös uuden toimistotuolin, ja uusia pyyhkeitä. Onneksi on IKEA.

 

Kävin Horror Shopissa, jonka yhteydessä Tattoo Dungeon siis sijaitsee, Pärkele laittoi korvaani uuden renkaan.

 

Lähdin käymään Helsingissä, kävin Fredrikinkadun UFF- myymälässä tarkistamassa onko ihkuttamani vaatteet vielä paikallaan seuraavaa rahapäivää varten. Suurin osa oli, mutta sinistä Dirndl- mekkoa ei enää löytynyt. Ajattelin kuiteskin positiivisesti; nyt sentään säästin rahaa ja voin ostaa muitakin vaatteita.

 

Kävin Fredrikinkadun kirjakaupassa jonka nimeä en muista, siellä myytiin Jack Kerouac- pinssejä ja kerrassaan ihastuttavia muistikirjoja. Kävin myös Iso- Roobertinkadun UFF- myymälässä josta löytyi kans ihastuttavia vaatteita.

 

Illalla kun palasin suhteellisen myöhään kotiin, minun teki mieli katsoa jotain Netflixiltä mutta tarjontaa oli niin paljon ettei mikään oikein napannut. Katsoin pätkän elokuvaa <i>Mad Max 3: Beyond Thunderdome</i> ja <i>Uuden Sherlockin</i> erityisjaksoa <i>Karmiva morsian</i>, ja sitten pätkän <i>Doctor Who</i>:ta, mutta ei vaan sattunut hotsittamaan.

 

Heittäydyin oikein filosofiseksi ja mietin niitä fandomeja, jotka ovat eniten napanneet minua tähänastisen elämäni aikana. <i>Starlight Express- musikaali</i>, <i>Team Fortress 2</i>- peli, ja kaikki mikä liittyy <i>Transformers</i>- jatkumoon. Nyt olen iki- ihastunut <i>Doctor Who</i>- televisiosarjaan, mutta minulla on haikea tunne siitä että jonakin päivänä kyllästyn siihen niin kuin kyllästyin Transformers- fandomiin. Nyyhcis.

Sitten mietin milleniaalisukupolvea isovanhempina; omilla isovanhemmillamme on mahonkikaapeissa posliinifiguureja, meillä on jeesusteipillä kasattuja IKEA- kaappeja joissa on muovisia Gundam Wing- hahmoja, ja neulomme Spurdo Spärde- kuvioisia villapaitoja lapsillemme.

Joskus kello kymmenen aikaan aamulla mummo tuli oven taakse huhuilemaan, että eikö minun pitäisi nousta jo. Ihmettelen miten hän on niin virkeä, vaikka onkin reippaasti yli 80- vuotias.

 

Nousin, otin aamulääkkeet, peseydyin ja pukeuduin oranssi- violettiraidalliseen puseroon ja päälle laitoin violetin Dirndl- mekon. Yleensä kun menen mummolaan, otan vaatteikseni vain Dirndl- mekot ja niihin sopivat puserot.

Otin mukaani myös korun, mustassa nahkanauhassa minikokoisen pronssinvärisen kuunsirpin jolla on silmä, nenä, ja suu.

 

Aamupäivällä päänjomotus tuli taas takaisin. Söin kunnon aamiaisen, join kupin kahvia, ja kävin kävelyllä.

Kävelin Ukkijärven luonnonsuojelualueella johon olen tykästynyt, järven pinta oli hieman noussut ja maassa sulamatonta räntää. Siellä kasvaa myös paljon ketunleipää, sellaista kasvia jota voi kuulemma syödä. Yhteen aikaan söin sitä kuin salaattia ja sain nokkosihottumaa, voi jee.

Kävelin pellon viertä pitkin takaisin keskustaan.

 

Myöhemmin päivällä autoin mummia laittamaan lounaaksi kalakeittoa, minä kuorin perunat, kuorin porkkanan ja raastoin sen, ja leikkasin lohifileen suuhun sopiviksi palasiksi.

Mummo opetti minulle laulun; ”Panepas soppaan pippuri, ettei se soppa happane, ja soppaan pantiin pippuri, ja kuitenkin se happani…”

 

Mummo opetti minulle toisenkin laulun; ”Pienenä tyttönä, pienenä tyttönä, pääsi miulta paukku/ Mie se vain kattelin ikkunasta, kylläpä halli haukku”

 

Kävin paikallisessa kirjastossa lainaamassa Anja Kaurasen kirjan Syysprinssi, jonka luen aina mummolassa. Se ei ole ihan sellainen kirja jota luetaan mummon katseen alla, mutta se muistuttaa minua kun menimme mummon kanssa Tampereelle tapaamaan Leea- tätiä, löysin hänen kirjahyllystään monta Anja Kaurasen romaania. Aluksi yritin lukea Egyptiin sijoittuvan kirjan Tushka, mutta tushkastuin kuinka graafisesti siinä kuvattiin kyyhkysen tappamista paljain käsin. Luin kirjan Syysprinssi kannesta kanteen, ja muistan siitä aina sen unisen helmikuun iltapäivän jolloin makoilin sohvalla lukemassa kyseistä kirjaa.

 

Myöhemmin päivällä menin mummon kanssa saunaan, sen jälkeen mummo paistoi lettuja.

 

Sovin mummon kanssa että palaisin huomenna kotiin, mummo ymmärtää sen että nyt aikuisena ei enää pahemmin viihdy mummolassa. Onhan täällä mukava käydä virkistäytymässä, mutta oma koti on kyllä se kaikkein paras paikka.

En ymmärrä miksi tämän viikon ajan minulla on ollut niin raivostunut olo, että olen ollut miltei <s>murhan</s> paniikkikohtauksen partaalla. Kuukautisteni viimeinen päivä oli viikko sitten, joten ei se ainakaan voi olla PMS. Olen muistanut ottaa lääkkeeni joka aamu ja ilta. Ehkä pitäisi vähentää kahvinjuontia, vaikka olenkin suuremmaksi osaksi juonut kofeiinitonta kahvia. Luulen että juon tästä lähtien maitokaakaota, se ei sentään sisällä kofeiinia.

 

Tänä aamuna noustuani minulla oli parempi olo. Otin aamulääkkeet ja yhden särkytabletin, sillä päässä tuntui lievä kivistys. Pesin kasvoni ja rasvasin ne Nivean kreemillä. Puin päälleni pupukuvioiset pyjamahousut ja valkoisen collegen jossa on luurankojen muodostaman hipsteribändin kuvia, ja muutamia kellertäviä tahroja joita en osaa enkä tahdokaan analysoida sen enempää.

 

Lähdin heti aamusta asioille; kävin Niman ompelimossa hakemassa korjatut vaatteeni, eli mustan trikoopuseron jonka oikean ranteen päärme oli purkautunut, ja neonpinkit vinyylikynsikkäät jotka olivat nekin purkautumassa sieltä sun täältä.

 

Kävin Iso- Myyrin Tokmannilla ostamassa kaksi paria rintaliivejä, nyt minulla on niitä yhteensä kahdeksan eli tarpeeksi. Ne olivat kaiken huipuksi viimeiset kappaleet ja tarjouksessa, ja maksoivat yhteensä 6 euroa. Ihme super.

 

Kävin Myyrmannin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa uuden päiväkirjan, ajattelin ostaa myös toisen mutta pidän kiinni siitä periaatteesta että ostan vain yhden päiväkirjan per viikko.

Palasin kotiin ja laitoin rintaliivit pyykkikoriin, päiväkirjan sijoitin lipaston päälle odottamaan kunnes jaksan/viitsin viedä sen alakerran varastohuoneeseen, trikoopuseron viikkasin ja laitoin kaappiini muiden puseroiden seuraksi, ja kynsikkäät laitoin naulakkoon odottamaan lämpimämpää säätä.

 

Lähdin uudelleen liikkeelle; matkustin P- junalla Helsinkiin ja sieltä metrolla Kamppiin, kävin Fredrikinkadun UFF- myymälässä ostamassa vintage- osastolta uuden mekon, ruskeanharmaata viskoosia jossa on pastellivärisiä pikkukukkia.

 

Löysin myös uuden ihkun mekon samalta vintage- osastolta, joka on Marimekon Puketti- kuvioinen; samanlainen a- linjainen retromekko jonka ostin viime viikolla, paitsi tämä on kirkkaanpinkki jossa on valkoisia kukkia.

 

Vaistoni kertoo minulle että UFF- liikkeiden viikkoalennus on tulossa, toivottavasti ei sillä se tarkoittaa sitä että kaikki ihkut vaatteet on myyty pois ennen kuin saan itse ostettua ne. Oi kohtaloa julmaa. Onneksi sen jälkeen tulee uusia vaatteita, jotka saattavat olla vielä ihkumpia.

 

Matkustin metrolla Hakaniemeen ja kävin Ekolossa ostamassa kaksi Humble Brush- hammasharjaa, yksi valkoinen ja yksi sininen, sitten kävin paikallisessa UFF- myymälässä ostamassa, enpäs paljastakaan, se oli lahja yhdelle ystävälle joka muuttaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelle.

 

Matkustin metrolla Mellunmäkeen ja sieltä bussilla 560 Myyrmäkeen, on se mukava että kyseinen bussi kulkee arkisin kymmenen minuutin välein.

Kävin Myyrmannin apteekissa ostamassa paketin laastareita ja sitten kävin Citymarketissa ostamassa kaksi purkkia Niveaa. Ostan aina kaikki hygieniatuotteeni kaksin kappalein, etteivät ne lopu liian sukkelaan.

 

Kotiin palattuani laitoin uuden mekkoni pyykkikoriin, hygieniatuotteet keittiön kaappiin, ja kirjoittelin hieman nettipäiväkirjaa.

 

Yhtäkkiä tajusin että olin varmaan viimeisen puolen tunnin ajan väännellyt naamaani omituisesti, se on selkeä merkki siitä että minulla on mölyjä mahassa.

Hengitin pari kertaa syvään, sitten harrastin hieman naamajumppaa, sitten nielin neljä rauhoittavaa, ja tein pari voileipää. Ja niin siinä sitten kävi, että olin taas paniikkihäiriön partaalla.

 

Soitin äidilleni ja kysyin saanko tulla käymään, äiti sanoi että saan. Mietin etten ainakaan pönttöilisi vanhempieni valvovan silmän alla, en ainakaan paljoa.

Dösää odottaessani käyttäydyin selkeästi mielipuolisesti, muikistelin suutani ja potkin tyhjää ja ynisin itsekseni. Mietin pelkäävätkö ohikulkijat minua yhtä paljon kuin minä pelkään heitä.

 

Perillä kotikotona olin rauhallisempi. Juttelin niitä näitä vanhempieni kanssa, söin herneitä ja cashewpähkinöitä ja suklaavohveleita ja ruisleipää ruohosipulin makuisella creme bonjourilla ja join kahvia, mutta lopulta oli pakko lähteä kotiin sillä alkoi olla myöhäinen ilta.

 

Matkustin bussilla 574 Myyrmäkeen, kotiin palattuani minulla oli jo huomattavasti parempi olo.

Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja vein ne kuivumaan alakerran kuivaushuoneeseen. Normaalisti käytän kuivaushuonetta vain lakanoiden kuivaamiseen, sillä ne eivät mahdu muualle sen jälkeen kun onnistuin hajottamaan suihkuverhotankoni, jonka päälle ne siis yleensä ripustin, mutta tällä kertaa halusin pyykkini kuivuvan ajoissa ennen mummolaan lähtöä.

Kuivaushuoneen ovessa on ilmoitus siitä että kyseinen huone siivotaan joka torstai aamukymmenen ja iltapäiväkahden välillä. Laitan herätyskellon soimaan puoli yhdeksältä huomisaamuna, menen hakemaan pyykit ja sitten palaan taas kotiini röhnöttämään. Olen ennenkin jättänyt pyykkiä sinne siksi ajaksi, mutta en viitsi ottaa riskiä.

 

Nyt oloni on parempi.

Sain tilattua nettikaupasta unelmieni kumppanin, eli höyrymopin (huom! häpeämätöntä mainostusta!). Se on sähköllä ja kraanavedellä toimiva vempele jota käytetään kuin moppia, jos sitä käyttää oikein niin minun ei tarvitse vuosiin ostaa erikseen lattiasaippuaa, hankausnestettä, wc- ankkaa, puhdistussuihketta, moppeja, rättejä, tai muuta roinaa.

Sain myös maksettua laskuja ja muutenkin hoideltua bisneksiä.

 

Huomenna menen siis heti aamusta hakemaan pyykit, minulla on myös kymmentä yli kahdelta vuosittainen tarkastus hammaslääkärillä. Pyydän heiltä jotain neuvoa hampaiden narskutteluun.

En ehdi ASPA:n ryhmään, enkä haluakaan, tällä viikolla on vuorossa biljardin pelaaminen.

Luulen että vietän päivän lukien kirjoja ja siivoskellen kotiani lomaltapaluu- kuntoon.

Nyt vasta olen tajunnut miten paljon vaatii taitoa pitää englanninkielisen blogin ohella suomenkielistä blogia ja siihen vielä kirjoittaa päiväkirjaa.

 

Näin unta Starlight Express- musikaalista, ja varmaan jostain muustakin. Heräsin aamulla kun oli vielä pimeää, kurkussa oli polttava tunne joten join lasin vettä ja menin takaisin petiin.

 

Nousin iltapäivällä kello puoli yhden aikoihin, otin aamulääkkeet, kävin suihkussa ja pesin tukkani, se oli taas päässyt rasvoittumaan. Pukeuduin pyjamahousuihin ja raidalliseen puseroon.

 

ASPA- työntekijäni soitti ja kertoi että hänellä on niin paha migreeni, ettei hän voi tavata tänään. Siirsimme tapaamisen huomiselle kello puoli kolmen aikaan.

 

Lähdin käymään asioilla, kävin viemässä Viljamin syntymäpäiväkortin postilaatikkoon ja palautin muutaman kirjan kirjastoon.

 

Käppäilin Louhelan asemalle ja haistelin kevättuulia. Olin valtavan huonolla tuulella, vaikka olin ottanut aamulääkkeeni ja kuukautiseni olivat tältä kuulta ohi. Mietin onko mahdollista että heti kun verenvuoto päättyy ja seuraava munasolu irtoaa, PMS- oireet alkavat saman tien. Ainakin minun tapauksessani.

 

Matkustin P- junalla Helsinkiin, sieltä metrolla Hakaniemeen ja pistäydyin paikalliseen Ekoloon katselemaan tuotteita.

 

Menin Tyttöjen Talolle joka oli juuri avattu, join kupin kaakaota, kirjoitin päiväkirjaani, ja sain peräti kolme pakettia ilmaista leipää; ruispaloja, kaurapuikuloita, sekä punajuuri- porkkana- kaurasämpylöitä.

 

Myöhemmin päivällä poistuin, matkustin metrolla keskustaan, sieltä bussilla 322 Vantaankoskelle, sieltä bussilla 574 Myyrmäkeen. Matkan aikana minua alkoi yhtäkkiä unettamaan ihan käsittämättömällä tavalla, perillä kotona rojahdin sohvalle otettuani repun selästä, kengät jalasta ja takin päältä, ja nukuin kaksi tuntia putkeen.

 

Nousin hieman ennen kello seitsemää illalla, ja kävin Myyrmannin apteekissa ostamassa paketin laastareita, sitten kävin Citymarketissa ostamassa hieman herkkuja päivän piristykseksi. Yksi ikäiseni nainen kehui nörttimäistä pukeutumistani, siinä oli toinen päivän piristys.

 

Kotiin palattuani laitoin tavarat paikoilleen ja surffailin netissä ennen kuin otin iltalääkkeet ja peseydyin. En vieläkään voi harjata hampaitani sillä en halua tartuttaa flunssapöpöjäni hammasharjaani.

 

Huomenna ASPA- työntekijäni tulee käymään, sen jälkeen menen Myöhätuulen nuortenryhmään, ja jossain vaiheessa käyn varmaan myös kotikotona. Jossain vaiheessa pitäisi myös hoitaa siivous kotona, jotta se on miellyttävässä kunnossa kun palaan kotiin mummolasta.

Ihme super, en herännytkään aamulla pikkutunneilla, ehkä siksi että valvoin kello kahteen tänä aamuna päivitellen blogejani.

Nukkua posotin keskipäivään asti. Noustuani otin aamulääkkeet, pukeuduin isoäidinruuduista tehtyyn minimekkoon ja grunge- henkiseen mustaan paitaan jossa on kuva sydämen muotoisesta päivänkakkarapunoksesta. Alle laitoin violetit legginsit, enkä viitsinyt laittaa koruja.

 

Lähdin sen siliän tien vanhempieni luo, en välittänyt edes peseytyä vaikka alapääni haisi myrkylle ja tukka oli länässä. Tiesin vain että äiti antaisi minulle vanhan perinteen mukaan 80 euroa, sillä 15. päivä oli äidin palkkapäivä ennen kuin hän jäi vanhuuseläkkeelle.

 

Bussipysäkillä yksi vanha rouva kysyi minulta, onko haitallista jos unohtaa kännykän laturiin niin kuin hänelle oli käynyt. Rauhoittelin häntä sanomalla ettei se haittaa jos unohtaa muutamaksi tunniksi. Juttelimme hetken niitä näitä ja sitten bussi saapui.

 

Perillä kotikotona isä sovitti päälleen frakkia, hän kertoi saavansa ensi viikolla Suomen Leijonien kunniamitalin. Se sai minut iloiseksi, olen niin ylpeä isästäni.

 

Myöhemmin päivällä lähdin äidin kanssa vanhalle ostarille. Ulkona oli kylmää kuin jääkarhun pehvassa ja minua vitutti kun olin lähtenyt baanalle kisuhupparissa ja PLO- huivissa ja ilman käsineitä.

En antanut sen haitata minua, juttelin äidin kanssa keväisestä säästä ja luonnosta.

 

Ostarilla oli joku nainen joka rähisi ohikulkijoille, mukaan lukien pyörätuolissa kulkevalle miehelle ja hijabiin pukeutuneelle naiselle. Onneksi hän ei rähissyt äidille.

Nainen oli varmaan vaan joku onneton sieluparka joka ei näe muuta keinoa purkaa pahaa oloaan. En ole tietenkään sitä mieltä että rähiseminen ja ventovieraiden haukkuminen olisi oikeutettua, mutta niin se vain on, maailmassa tapahtuu paljon ei- oikeutettuja asioita eikä sille voi mitään.

 

Äiti nosti minulle 90 euroa ja kutsui sitä palkankorotukseksi.

Menin Ärrälle lataamaan matkakorttiini seutua, 17. huhtikuuta alkaen ja 15. toukokuuta päättyen. Sen jälkeen käppäilin uudelle ostarille ja kävin ostamassa kaksi levyä Marabou Japp- suklaata ja kaksi pulloa Frezza Moccaa.

Matkustin bussilla Myyrmäkeen ja kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa onnittelukortin ystävälle. Kävin myös Bella- kirpputorilla ostamassa housut (college- kankaasta tehdyt lököttävät polvihousut, persikanpunainen ja mintunvihreät tereet), paidan (oliivinvihreä jossa pieniä mustia täpliä ja rinnassa hopeanvärisistä strassikivistä muodostettu kaunoteksti ”journey”), ja pari hiuspampulaa (käsintehdyt silkkikukat joissa leppäkertun malliset puunapit).

 

Perillä kotona laitoin tavarat paikoilleen, avasin parvekkeen oven ja keittiön ikkunan, pesin koneellisen pyykkiä, söin suklaata ja join kahvia, kirjoitin päiväkirjaani, vaihdoin pyyhkeet, otin lakanat pois sängystä, vein peittoni ja tyynyni ja patjani parvekkeelle tuulettumaan yöksi, pesin tukkani kylpyhuoneen lavuaarissa, puristelin finnejä leuasta, leikkasin kynteni, lueskelin hieman, ja piakkoin kello oli jo kuusi illalla enkä tiennyt mitä tekisin loppupäivän.

On alkanut tuntumaan melkein normilta että käyn kotonani vain nukkumassa; jos olen monta tuntia sisällä ilman mitään ulosmenosuunnitelmia, minusta tulee valtavan levoton, melkein ahdistunut. Syynä on varmaan nuorelle ominainen kokemusten ja elämysten jano.

Joskus voisi olla ihan hyvä opetella vain viihtymään omassa kodissa, kunhan en sentään jämähdä sisälle koko päiväksi.

 

Pukeuduin lämpimästi ja otin päiväkirjani ja taikamustekynät mukaani. Läjheli matkustin bussilla 560 Vuosaareen ja kävin paikallisella ostarilla. Sielläkin oli joku rähisijä, vanha mies joka oli kyrpiintynyt Saunalahti- liittymän tyrkyttäjälle. Ihmisparka.

 

Kävin Tigerissä ostamassa vyölaukun (vaaleansininen valkoisilla pilkuilla ja punavihreillä mansikka- ja kirsikkakuvioilla), pienen laatikon (valkoinen jossa kuvioita hajuherneen kukista ja herneenpaloista), nenäliinapaketin, ja muistikirjan.

 

Matkustin metrolla Sörnäisiin, jossa äitini vanhemmat asuivat kun he vielä elivät. Dallasin katuja pitkin ja verestin vanhoja muistoja.

Ajattelin käydä joskus kesällä venäläisessä ravintolassa blineillä, ja sitten jamaikalaisessa mehubaarissa pirtelöllä.

 

Kävelin Hakaniemeen ja ihqutin pikkukauppoja, sitten matkustin metrolla keskustaan.

 

Päätin käydä vielä yhden kerran vanhempieni luona, lähinnä siksi että seuraava lähtevä bussi menisi heidän kotikulmilleen. Soitin matkalla äidille ja kerroin tulevani iltakahveille.

 

Perillä kotikotona oli mukavaa, juttelin äidin kanssa ja joimme kahvit.

 

Onnistuin rikkomaan talvitakkini vetoketjun, mutten välittänyt mököttää moisesta. Nyt voin hyvällä omatunnolla käyttää kirpputorilta hankittua ulsteria.

 

Matkustin bussilla Myrtsiin ja olin hyvällä tuulella, varsinkin kun tiesin että kotona odotti suklaalevy.

 

Loin uuden suomiblogin osoitteeseen smekkleysa.blogaaja.fi.

 

Minulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä, on mukava olla kotona perjantai- iltana. On kuitenkin hieman epävarma olo, sellainen ”jos teen näin tai noin, joudunko kuulemaan siitä ivailua”, mutta olen oppinut hyväksymään sen osaksi psyykkisen sairauteni aiheuttamaa vainoharhaisuutta.

Huomenna on uusi päivä.

Tervetuloa! Tämä on ensimmäinen blogimerkintäsi. Muokkaa tai poista tämä, ja aloita kirjoittaminen!