Kuukausi: kesäkuu 2016

Juhannusaaton ilta kului riehakkaan hilpeissä merkeissä, heiluimme alasti ja tanssimme napatanssia ja nappailimme valokuvia toisistamme, illan tullen menimme saunomaan.
Myöhemmin iltayöstä muutamaan meistä iski hienoinen paniikki, kun Eleclyan adoptioäiti saapui ystävänsä kanssa kotia juhannustanssiaisista. Onneksi olimme kaikki naisia, joten ei tarvinnut hävetä, ja äitiä vain nauratti että täällähän on joukko alastomia tyttösiä.

Nautimme iltapalaa yhdessä, minä join vain kaakaota sillä minun ei pahemmin tehnyt mieli ruokaa; Eleclyan äiti laittoi lämpimiä voileipiä Miretelle, Suvicitalle, ja ystävälleen.
Eleclyalla oli vatsa hieman kuralla, mietimme kimpassa mikä siihen auttaisi; punainen Jaffa, mustikat, Asidofilus Bifidus- jugurtti, ei kun muussataan ne kaikki yhteen ämpärissä ja syötetään Eleclyalle lusikalla!
Juttelimme ja naureskelimme keittiön pöydän ääressä.

Otin iltalääkkeeni joskus ennen keskiyötä, ja menin läppärini kanssa petiin.
Olen valvonut melkein kolme yötä putkeen, olen kuitenkin nukkunut välillä univelkoja pois päiväsaikaan.
Mietin miten saisin itseni nukkumaan paremmin, kun öisin ei nukuta juuri ollenkaan ja päivisin on vähän höntön töntön- olo kun herää päiväunilta.
Pitäisikö pyytää lääkäriltä unilääkkeitä, alkaisinko sittenkin harrastamaan meditaatiota, vai tekisinkö niin kuin Fight Club – elokuvassa eli ensin osallistuisin erilaisiin tukiryhmiin ja sitten perustaisin naisille ja tytöille tarkoitetun ryhmän, jossa keskenään tappelun sijaan opetettaisiin itsepuolustusta raiskaajia ja ahdistelijoita ja muita pallinaamoja vastaan.
Saapa nähdä, saisinko paremmat yöunet sillä tavalla. Olisi kuitenkin ihan jees osallistua eri tukiryhmiin ja vastaaviin.

Joskus aamuyöstä sitten nukahdin, ja nukuin keskipäivään asti. Näin unta jossa minulla oli ”normaalit” vaatteet päällä, musta minihame ja harmaa trikoopusero ja vieläkin punaiset hiukset, ja näin myös unta American Horror Story: Asylum- televisiosarjasta.

Noustuani pukeuduin keltaiseen kesämekkooni, enkä tajunnut että rintaliivini näkyivät siitä läpi.

Söin lounaaksi spagettia juustoraasteella ja ketsupilla, ja porkkanaraastetta. Jälkiruuaksi oli kahvia ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Nukuin suurimman osan päivästä univelkojen vuoksi, samaan aikaan muut metelöivät ja naureskelivat kun Eleclyan äiti oli poissa, hän oli lähtenyt kyläilemään jonkun ystävänsä kanssa. Eleclyan koira Hipsu taas oli mennyt sängyn alle piiloon ja kyräili meitä sieltä, se ei tainnut arvostaa älämölöä.

Kyllähän minä pidän jonkin verran Eleclyan äidistä, hän on hyvin suoraselkäinen ja reipas nainen, saman ikäinen kuin oma äitini ja täten eläkkeellä. En vain arvosta sitä kuinka ankara hän on, ja kuinka hän saattaa moittia tyttärensä ystäviä ankarasti ja vihaisesti.
Ymmärrän kyllä että hänellä on rankkaa kahden huithapelin yksinhuoltajana.

Myöhemmin päivällä Suvicita lähti omaan kotiinsa, sitten minä ja Mirette matkustimme omaan kotiini. Olin kutsunut hänet yökylään.

Perillä kotona lämmitin mikrossa tomaatti- vuohenjuustopurkkikeittoa meille molemmille, sitten Mirette lähti ostamaan maitoa.

Suurin osa illasta kului netissä surffaillessa, ihastuin suunnattomasti Mummo- sarjakuviin.

Illan mittaan on ollut vähän hämmentynyt olo, arkielämäni on pitemmän päälle ollut samanlaista ja nyt kun on ollut hieman irtiottoa arjesta.

Illan tullen kävin pikaisella pesulla ja yritin meditoida itseni uneen.

Huomenna pitää hoitaa kotitöitä; viedä matto ja sijauspatja ulos tomutettavaksi, laittaa puhtaat lakanat sänkyyn, imuroida lattia, pestä koneellinen pyykkiä, tiskata astiat, palauttaa tyhjiä pulloja, viedä kartongit ja paperit ja metallit kierrätykseen, ja varmaan myös pitää räppänöitä auki tuulettaakseni.

En sitten saanut edellisenäkään yönä unta, vaikka olin ottanut iltalääkkeeni ajallaan, harrastanut liikuntaa, ja välttänyt kahvinjuontia. Mikähän minua nyt sattuu vaivaamaan, kun koko ajan valvottaa?

Valvoin koko yön pelaten Pokémon: RED– peliä PlayR.org- sivustolla, olen päättänyt taistella Elite Fouria vastaan niin pitkään kunnes tienaan rahayksiköitä niin paljon että rahalaskurini yläkatto tulee täyteen, ja kunnes suosikkipokemonini, legendaariset linnut Articuno ja Moltres saavuttavat tason 70, ja keijutyypit eli Clefable, Chansey, ja Wigglytuff, saavuttavat tason 50.

Luin ystäväni Norsiksen blogista geokätköilystä ja ”magic yarn ball”- lahjoista. Ensimmäiseksi mainittu on sitä että piilotetaan maastoon pakkauksia joissa on mitä tahansa pientä tavaraa, ja muut sitten etsivät niitä, ja kaiken minkä löytää saa pitää.
Jälkimmäiseksi mainittu on sitä että jos tuntee jonkun joka tykkää neulomisesta, voi hankkia lankakerän ja pieniä lahjoja kuten koruja ja karkkeja ja kaikenlaista; ideana on purkaa lankakerä ja keriä se palloksi, ja laittaa sen sisälle niitä pieniä lahjoja.
Haluaisin ihan vain muiden iloksi laittaa geokätköjä, ja tehdä ystävilleni lahjalankakeriä kuten Norsikselle, Kieralle, ja vaikka äidilleni, hän tykkää neuloa.

Aamusella kävin kellarikomerollani järjestelemässä uusia ja vanhoja päiväkirjojani, ihan vain siksi että halusin katsella niitä. Minun piti myös valita seuraava päiväkirja, johon alkaisin sitten kirjoittamaan kun nykyinen tulee täyteen.

Myöhemmin aamulla kävin hammaspesulla ja suihkussa, olo parani huomattavasti.

Kuuntelin Corpse Bride– elokuvan soundtrackia samalla kun kirjoittelin, sitten minun oli pakko mennä aamupuotisnokosille sillä piti nukkua univelkoja pois.

Noustuani puolenpäivän jälkeen minulla oli hieman outo olo, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Minulla oli myös hieman vainoharhainen olo, että jotain ikävää tapahtuisi kun lähtisin viettämään juhannusta ystävien kanssa. Tiedän kuitenkin että se on vain tunne jonka pitkään kestänyt psykiatrinen sairauteni aiheuttaa, ja varmaan myös sekin että olin valvonut koko yön ja siksi minulla vähän viirasi päästä.

Myöhemmin päivällä Mirette tuli käymään, minä nappasin matkatavarani mukaan ja sitten lähdimme bussipysäkille. Olimme menossa Eleclyalle, sieltä menisimme Heidille juhannusbileisiin ja sitten Eleclyalle yöksi. Sinne tulisi myös ystävämme Suvicita joka antaisi meille kyydin Heidille, Odessa ei ollut tulossa sillä hän oli mennyt Linnanmäelle.

Minulla oli koko ajan kakkahätä, tuntuu kuin olisi ummetus mutta sitten kun kakkaa tulee, se tulee ripulina.

Matkustimme bussilla Veromieheen. Eleclya ja hänen äitinsä olivat kotona, Suvicita saapui myöhemmin.

Nautimme lounasta Eleclyan ja hänen äitinsä kanssa, uusia perunoita voilla ja maissintähkiä. Tarjolla oli myös makkaraa, mutta minä ja Mirette olemme kasvissyöjiä joten emme ottaneet sitä.

Suvicita kyyditsi minut, Mireten, ja Eleclyan Tuusulaan, jossa Heidi siis asuu puolisonsa Jarin kanssa. Paikalla oli myös Ansku ja Suski.

Söimme kolmea eri sipsilaatua, irtokarkkeja, kotona leivottuja mokkapaloja.
Ainoa harmi puoli oli se että Eleclya joi itsensä viskikolalla kaatokänniin, ja meidät häädettiin juhlista.

Perillä Eleclyan kämpillä hänen äitinsä moitti häntä ankarasti, mutta myöhemmin päivällä hän lähti juhannustanssiaisiin ja meno sen kuin villiintyi; riisuimme paidat ja rintsikat, yksi tuoli meni rikki ja kokista kaatui pöydälle.

Nyt meininki on vähän rauhallisempaa, minä ja Mirette chillailemme tietokoneillamme. Minä lataan ilmaisia fontteja ja Mirette muokkailee ottamiaan valokuvia.
Saapa nähdä millainen meininki huomenna on kun Eleclya on krapulassa.