Kategoria: äiti

Avaruuksissa liitelen

Näin edellisenä yönä unta jossa tapasin ystäväni Kaupunkishamaanin. Minulla on niin kova ikävä häntä, kunpa saisin tavata hänet pian.
Näin myös unta Michael Bayn Transformers- elokuvista, taivaallisen kauniista maisemista, ja hyvin todentuntuista unta jossa isäni kyyditsi minut ja äitini autollaan Tampereelle. Olen nähnyt niin monta unta Tampereen keskustasta, että olen jo melkein unohtanut miltä se näyttää oikeasti.

Herättyäni kello oli jo yli keskipäivän. En ehtinyt novellinluku- ja neulepiiriin, eikä minulla ollut varaa matinealippuun, joten päätin että hengailisin kotona kunnes tulisi aika lähteä seurakunnan nuorteniltaan. Ja kyllähän minä tekemistä keksisin, ei siinä mitään.

Nousin, otin aamulääkkeet, peseydyin ja pukeuduin ja join kahvia. Aloin taas yskimään ja niistelemään nenääni; räkä alkaa aina virtaamaan heti kun nousen vuoteeltani.

Puuhastelin omiani, kirjoitin päiväkirjaani ja blogialustaani, siivosin kotiani ja neuloin peittotilkkua.
Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut sisällä kotonani monta tuntia päiväsaikaan, ja aidosti viihtynyt.

Päätin lähteä käymään toisiksi lähimmässä kirjastossa käyttääkseni nettiä. Kotiani lähin kirjasto on remontissa, ja toisiksi lähimmässä voi lainata läppärin kirjastokorttia käyttäen.
Kävin ensin lähimmässä kauppakeskuksessa katselemassa eri kauppoja, ja osallistuin Fortumin arvontaan; siinä saattoi voittaa viidensadan euron lahjakortin K- tai S-konsernin kauppoihin. Ajattelin ettei minulla ollut mitään menetettävää, viidelläsadalla eurolla saisi paljon ruokaa ja hygieniatuotteita.

Matkustin kirjastoon ja lainasin läppärin automaatista.
En viitsinyt päivittää blogejani, sen sijaan surffailin Tumblrissa ja Facebookissa.
Surffaillessani netissä minulla alkoi olla oudolla tavalla pakokauhuinen olo, aivan kuin minulla olisi ollut paniikkikohtaus. Sydäntäni kouristeli ja minusta tuntui aivan kuin jotain pahaa tulisi tapahtumaan.
Sairaudessani on se outo, tai oikeastaan hyvä, puoli että vaikka kuinka paha olo minulla olisi ja vaikka kuinka outoja ajatuksia minulle tulisi, tiedän heti että sehän on vain minun ongelmallinen aivokemiani.
Yksi sairauteni oireista on etukäteispelko siitä, että jotain kauhean pahaa tulee tapahtumaan päivän aikana. Mitään kauhean pahaa ei yleensä tapahdu, ja jos tapahtuu, minulla on sen verran positiivinen ja optimistinen ja samalla myös terveen looginen arkielämän asenne; vastoinkäymiset voi ratkaista helpolla.

Mietin menenkö sittenkään käymään kirkolla. Minulla oli vieläkin paniikkinen olo, ja busseja ja junia kulki harvoin.
Soitin äidilleni ja sovin että tulen käymään ex tempore hänen luonaan, hän sirkutti että saan tulla.

Kävelin vanhempieni kotiin, äiti otti minut vastaan. Isä oli pelaamassa salibandya.
Otin muutaman rauhoittavan, join kahvia ja appelsiinimehua, söin salmiakkisuklaavohveleita, Herrasväen pikkuleipiä, cashew- pähkinöitä, pisaratomaatteja, ja tummia viinirypäleitä. Katselin televisiosta kokkiohjelmia äitini kanssa.

Harjasin hampaani sillä varahammasharjalla jota pidän vanhempieni luona, ja heitin sen samalla roskikseen sillä sen harjakset ovat alkaneet jo hapsottamaan ja olin muutenkin siirtänyt keuhkoputkentulehdus- pöpöni siihen.

Oloni alkoi käymään raukeaksi. Päätin lähteä kotiin kävellen, jotta minulla olisi aikaa rauhoittua.
Kumma kyllä, minulle ei tullut hengenahdistusta tai yskää vaikka kävelinkin aika reippaasti. Luulen että voin mennä kuntosalille lauantaina, ihan vain kokeillakseni kepillä tulta, että voinko jo alkaa treenaamaan.
Eikä minulle myöskään tullut paniikkia tai ahdistusta, oli vain mukavaa katsella laskevaa aurinkoa ja nauttia raittiista ilmasta.

Olisin halunnut käydä vielä ostarilla, mutta kello oli melkein kahdeksan illalla ja siihen mennessä kaikki minikaupat kuten vaate-, koru-, ja kirjakaupat ovat jo suljettu. Kävin supermarketissa katselemassa lahjapaperirullia ja onnittelukortteja.

Palasin kotiin ja keitin kupin kahvia. Join sen maidolla, ja laskin että minun pitää odottaa varttia yli kymmeneen asti kunnes otan antibiootit.

Minulla on ollut hieman outo tunne viime aikoina, aivan kuin kaikki tavallinen ja arkinen olisi kadonnut. Vaikka sekin on vain se ongelmallisen aivokemiani aiheuttama tunne, eikä minulla ole myöskään ollut hälyttävän pahaa oloa.

Huomenna on kiireinen päivä; pitää nousta sopivan aikaisin ja alkaa siivoamaan heti aamusta, ja pitää myös pestä hiukset sillä olen menossa kampaajalle.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään puoliltapäivin, sen jälkeen menen kampaajalle leikauttamaan tukkani takatukasta polkkatukaksi, ja tasoittamaan latvojani.
Sitten menen käymään äitini luona, sen jälkeen voisin käydä jossain museossa.
Saan huomenna takuueläkkeeni, sellaiset 131 euroa, joista sata euroa menee vuokrarästien maksuun. Loppurahat menevät kampaajalle, onneksi saan ns. opiskelija- alennusta eli kun kampaajaksi opiskeleva leikkaa tukkani, maksan vain puolet normaalista hinnasta. Jos rahaa jää jäljelle, ostan varmaan ruokaa tai hygieniatuotteita.
Täytyy myös muistaa lähettää nimipäiväkortti yhdelle ystävälle, viedä vanha päiväkirja kellarikomeroon, ja viedä yksi lasku sossuun.

Rohisevaiset keuhkot

Viime yönä en saanut nukutuksi, sillä minulla oli niin paljon puuhattavaa. Lopulta päätin vain sammuttaa valot, laittaa pään tyynyyn ja silmät kiinni, ja sitten nukahdinkin tuota pikaa vaikka aluksi olin vielä levoton. Täytyy kokeilla tuota kikkakolmosta useammin.
Näin puolinukuksissa unta jossa olin paikallisessa kirjastossa, se oli ikään kuin raunioitunut ja muistutti aivan kummituskartanoa. Minua alkoi pelottamaan, ja päätin vain avata silmäni, niin selvisin siitä unesta.
Näin myös unta jossa olin avioliitossa Roger Delgadon kanssa.

Heräsin aikaisin tänä aamuna ja päätin nousta ennen kello viittä, kun en viitsinyt enää nukkua.
Otin aamulääkkeeni ja peseydyin. En harjannut hampaitani, etten siirtäisi flunssapöpöjäni hammasharjaani. Harjasin kuitenkin hammasvälini, ja purskutin suuvedellä. Laitoin Bevitaa rohtuneisiin sieraimiini.
Pukeuduin ja laitoin korun kaulaani, ja join aamukahvini.

Puuhastelin niitä näitä, kirjoitin ja luin ja neuloin ja siivosin ja etsin tavaraa jota lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Löysin aika paljon tavaraa, vien molemmat kassit kuun viimeisenä päivänä Fidan keräyslootaan. Olen ottanut tavakseni etsiä joka siivouksen yhteydessä poislahjoitettavaa tavaraa, ja viedä kassit kuun viimeisenä päivänä joko UFF:in, Fidan, tai Pelastusarmeijan keräyslootaan.

Päätin että menisin terveyskeskukseen heti kun se aukeaa. Aion ottaa selvää, mikä on syynä jo kaksi kuukautta kestäneeseen flunssaani.

Lähdin hieman etuajassa, olin terveyskeskuksessa juuri ennen avaamista. Menin ”hoidontarpeen arviointiin”, sain viidennen vuoronumeron, ei kestänyt kauaa ennen kuin tuli minun vuoroni.
Hoitaja kuunteli huolenaiheitani, ja laittoi minut jonoon päivystävälle lääkärille. Sinne jouduin odottamaan puolitoista tuntia, sitten tuli minun vuoroni. Ensin kuulutettiin jotakuta jolla oli sama sukunimi kuin minulla, mutta hän oli joku vanhus joka oli tulossa diabetes- jalkahoitoon.

Lääkäri kuunteli rohisevia keuhkojani stetoskoopilla, ja diagnosoi yskimäni räkäpaakut. Minulla on kuulemma keuhkoputken tulehdus.
En älynnyt hakea apua aiemmin, sillä luulin sen olevan tavallinen kausiflunssa, eikä minulla ollut ihan niin hälyttävän pahaa oloa että olisin tuntenut tarvitsevani lääkärin apua.
Joka tapauksessa, lääkäri kirjoitti minulle reseptin antibiootteja varten ja neuvoi ottamaan yhden päivässä kymmenen päivän ajan.

Palasin kotiin kirjoittamaan blogiani ja juomaan kahvia.
Soitin suosikkikampaajalleni, ja sovin ajan tämän viikon perjantaille klo 13. Tilasin hiusten lyhennyksen (ajelin viime joulun alla pääni kaljuksi eikä sille olla sen jälkeen tehty mitään, ja minulle on kasvanut tamperelainen takatukka) ja latvojen tasoituksen oppilastyönä, niin saan puolet hinnasta alennusta.

Päätin lähteä käymään kirjastossa. Matkustin vanhempieni kotikaupunkiin, ja menin paikalliseen kirjastoon. Siellä oli töissä yksi mukava työntekijä, joka oli aiemmin ollut samassa kirjastossa missä olin ollut työharjoittelussa viime vuosikymmenellä.

Päivitin blogejani ja surffailin Tumblrissa ja Facebookissa, ja sitten lähdin käymään NiceHeartsissa. Matkustin itään, ja sain tietää että NiceHeartsissa pitää osallistua eri harrasteryhmiin, sinne ei voi tulla vain hengailemaan niin kuin Tyttöjen Talolle Helsingissä.

Tapasin Odessan juna- asemalla, hän oli menossa hammaslääkärille. Hänellä oli kaunista violettia luomiväriä joka sopi hänelle hyvin. Juttelimme niitä näitä ajankuluksi, Odessa kertoi että hänestä on tullut täti jo toisen kerran.

Matkustin takaisin kotiin. Aloitin uuden päiväkirjan, söin lounasta ja join hieman kahvia.

Olin juuri karsimassa tiedostoja läppärilläni, kun äitini soitti minulle. Sovimme että tapaisimme piakkoin ostarilla, hän antaisi minulle kuukausirahan.

Lähdin saman tien tapaamaan häntä. Annoin hänelle yhden neulomani peittotilkun, äiti oli kovin mielissään. Hän antoi minulle 60 euroa.

Kävin apteekissa ostamassa antibiootteja. Se farmaseutti joka palveli minua oli suosikkini, hän on aina niin kiltti ja ystävällinen.
Hän neuvoi ottamaan antibiootit ruuan kanssa, ja välttämään maitotuotteita sillä ne heikentävät lääkkeen tehoa, eli minun pitää olla syömättä ja juomatta maitotuotteita kaksi tuntia ennen ja jälkeen lääkkeiden oton. Ostin samalla uuden satsin yhtä vakituista reseptilääkettäni.
Ostin myös mineraalivettä sisältävää geelimäistä Vichy- kasvoseerumia, toivottavasti se saa ihoni hehkumaan ruusuisena. Olin nähnyt siitä mainoksen, kun olin Pinkin luona yökylässä.

Kävin paperitarvikekaupassa ostamassa pari lahjaa ystävälleni Zoyalle. Sitten menin supermarkettiin ostamaan gefilus- jugurttijuomashotteja (eli niitä jotka on tarkoitettu tukemaan suoliston luonnollista bakteerikantaa), hedelmä-vihannessoseshotteja (eli niitä jotka on tarkoitettu tukemaan kasvisten päivittäistä saantia), ja kaksi tölkkiä maitoa.
Tulin tässä tuumineeksi että joudun varmaan pakolliselle vegaaniruokavaliolle, sillä kuten edellä mainittu, maitotuotteet heikentävät antibiootin tehoa ja minua neuvottiin ottamaan lääkkeenu 2 tuntia ennen / jälkeen maitotuotteiden nauttimisen. Ihan hyvä haaste sinällään. Siinä samaan syssyyn tulee varmaan vähennettyä loputonta kahvin litkimistä, sillä juon kahvini aina maidolla. Tulee väkisinkin mietittyä ravinnon terveyttä.

Palattuani kotiin laitoin sitä kasvoseerumia ja sitten laitoin kasvovoidetta päälle, join yhden jugurttishotin, laitoin älypuhelimeni lataukseen, ja paketoin Zoyan lahjat.

Myöhemmin päivällä lähdin uudestaan liikkeelle. Kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa, sitten matkustin Helsinkiin ja menin kirjastoon neulepiiriin.
Totta puhuen, minua ei kiinnostanut neulominen ja novellit, menin heti tietokoneelle surffailemaan netissä. Olen iloinen että menin, minulla oli hauskaa.

En huomannutkaan että tuli pian myöhä. Matkustin keskustaan ja kävin Mäkkärissä ostamassa ranskiksia noin niin kuin verensokeria kohottomaan. Matkustin kotiin, otin iltalääkkeeni ja antibioottini.

En jaksanut peseytyä, mutta laitoin muutaman tipan Vichy- seerumia kasvoilleni ja siihen päälle Garnier- kasvovoidetta. Olisi varmaan pitänyt laittaa vain yksi tippa, ja odottaa sen kuivumista ennen kuin laitoin kasvovoidetta.

Ulkona on ollut pilvistä ja hieman tihkusadetta. On myös aika viileää, hengitys höyryää ilmassa. Syksyn värejä on siellä täällä, mutta vihreää on vielä paljon.

On psyykkisesti hyvä olo, mutta fyysisesti outo. Käsivarsieni iho kutiaa aina samasta kohtaa, olkavarren lihakset tuntuvat jäykiltä ja kuumottavilta, ja kyynärtaipeita särkee. Paha olo siis rajoittuu käsivarsiini. Toivottavasti voin huomenna paremmin.

Nukuin viime yön aika huonosti, vaikka olin muistanut ottaa iltalääkkeeni. Minulle tuli tunne siitä että teki mieli syödä jotain suolaista, ja surffailla netissä, mutten halunnut häiritä äitiäni. Kuten mainitsin aiemmin, olin yökylässä vanhempieni kotona.

Näin unta jossa katsoin vanhoja Doctor Who– jaksoja. Unessa kaikki Gallifrey- planeetan asukkaat muuttuivat Mestarin juonen ansiosta samannäköisiksi kuin yksi Mestarin näyttelijä, Peter Pratt, joka näytteli Mestaria vahvasti maskeerattuna mädäntyneeksi ruumiiksi.
Unessa Dalekit hyökkäsivät kyseiselle planeetalle, ja söivät kuolleita lintuja. Se pelotti minua, vaikka Dalekit nyt eivät ole kovinkaan pelottavia.

Nousin kello seitsemältä aamulla ja menin katsomaan mitä äitini puuhailee, hän luki päivän sanomalehteä. Sanoin hänelle että aion nousta jo, sillä en saa enempää unta. Hän sanoi että okei.

Otin aamulääkkeet, harjasin hampaani, pesin kasvoni, rasvasin ihoni Aqualanilla, pukeuduin, ja nautin aamiaiseksi kaurapuuroa, kahvia, ja hiukan hedelmiä.

Ulkona oli sateisen näköistä. Ihan hyvä että välillä sataa, ilma raikastuu ja luonto kukkii.

Tarkistin Spotifyn kautta suositukset, ja huomasin että Kitkerät Neitsyet ovat julkaisseet uuden albumin, Akanasta tulee jyvä. Ihanaa!

Korvani olivat vieläkin tukossa, vasen korva puolittain ja oikea korva kokonaan.
Päätin että lähtisin samalla ovenavauksella äitini kanssa, matkustaisin bussilla kotiin, veisin matkalaukkuni kämpilleni, ja sitten kävisin terveyskeskuksessa tarkistuttamassa mikä korvissani on vialla.

Aamupäivän mittaan join kahvia, kirjoitin päiväkirjaani, surffailin netissä, ja autoin äitiäni viemään roskat kierrätykseen.

Myöhemmin päivällä lähdin omaan kotiini. Pakkasin kamppeeni ja romppeeni, halasin äitiä ja sanoin että tulen taas huomenna käymään.

Matkustin bussilla kotiin, laitoin matkatavarani paikoilleen, ja vaihdoin vaatteet.

Lähdin käymään terveyskeskuksessa. Jonotusnumeroni oli 43, ja minun edelläni oli 11 vuoroa.
Suvicita soitti minulle ja kertoi että hän on tänään menossa tapaamaan Eleclyaa hänen uudessa kodissaan. Soitin Miretelle ja sovimme yhdessä että menisimme kolmisteen.

Soitin myös Jipelle, paikallisen kirkon diakoniatyöntekijälle kysyäkseni järjestetäänkö seurakunnan nuortenryhmiä enää. Ne ovat kuulemma nyt kesätauolla, mutta alkavat taas syksyllä; ja että voin osallistua sinne vaikka olenkin jo 28- vuotias.
Soitin myös vakio- ompelimooni, ja sovin ompelijan vaimon kanssa että maksaisin korjatut Dirndl- mekkoni 22. päivä. Pahoittelin sitä että maksaminen venyy, vetosin pienituloisuuteeni ja siihen että yleensä maksan kaikki ompelutyöt viimeistä penniä myöten vaikka pitkän ajan päästä. Hän sanoi ymmärtävänsä tilanteeni, ja että oli hyvä että ilmoitin.

Kun minun vuoroni tuli, hoitaja kurkkasi korviini valosondilla ja kommentoi että molemmat korvakäytäväni ovat tukossa vaikusta. Hän neuvoi ostamaan apteekista korvatippoja, laittamaan niitä sekä lauantaina ja sunnuntaina molempiin korvakäytäviin, ja tulemaan maanantaina klo 11:00 lääkärille korvahuuhteluun. Asia selvä.
Kysyin voinko samalla varata ajan hammaslääkärille, hän sanoi että se pitää varata erikseen.

Kävin samalla sossussa viemässä pari laskua. Sitten menin apteekkiin ostamaan halvimpia korvatippoja.

Kävin Citymarketissa ja mietin mitä ostaisin, päätin ostaa vain yhden smoothien ja palata kotiin. Alan olla Innocent- terveyssmoothieisiin yhtä koukussa kuin Frezza Mocca- jääkahvijuomaan aikoinaan. Onneksi pääsin jälkimmäisestä yli.
Olin hieman allapäin.

Perillä kotona puuhastelin kaikenlaista; neuloin peittotilkkuja, teippasin kuvia seinille, kuuntelin musiikkia, kirjoitin päiväkirjaa, leikkasin kynteni, jaoin molemmat dosettini.

Myöhemmin Suvicita tuli luokseni, menimme yhdessä tapaamaan Miretteä joka odotti meitä kauppakeskuksessa. Kävimme lähimarketissa, minä ostin purtilon salmiakkivanukasta, creme brulee- vanukasta, ja suklaavanukasta jossa oli kermavaahtoa päällä. Ostin myös punaista maitoa Eleclyalle kun hän oli sitä nätisti pyytänyt ostamaan, ja itselleni kauralla täytettyjä karjalanpiirakoita noin niin kuin verensokeria nostamaan.

Suvicita kyyditsi meidät autollaan Eleclyan kotiin. Kuinkas ollakaan, Eleclya ei ollut vielä kotona, joten istuimme rappukäytävässä. Myöhemmin Eleclya saapui Odessan kanssa.

Meillä oli hauskaa yhdessä, myöhemmin päivällä menimme käymään Odessan luona. Hän asui ihan viereisessä kerrostalossa, siellä oli kans hauskaa.

Myöhemmin päivällä Suvicita kyyditsi minut ja Mireten juna- asemalle. Onneksi meidän molempien junat lähtivät samalta laiturilta; Mirette matkusti Helsinkiin, minä kehärataa pitkin.

Perillä kotopuolessa olin harvinaisen hyvällä tuulella kuunneltuani musiikkia koko matkan ajan, nyt kun minulla on hyvät kuulokkeetkin.
Päätin että jatkossa kuuntelisin aina musiikkia lähdettyäni ovesta ulos; silloin minulla ei ole aikaa kuunnella harhoja, eikä ärsyttävää meteliä, olen hyvällä tuulella, pystyn keskittymään. Eikä musiikki ole koskaan niin kovalla että vaurioittaisin kuuloani, tai etten kuulisi kenenkään puhetta tai vaikka auton tööttäystä. Ja parasta on se että kun minulla on näkyvästi kuulokkeet, ahdistelijat jättävät minut rauhaan.

Kävin supermarketissa ostamassa kolmen millin neulepuikot, niin voin paremmin neuloa peittotilkkuja. Olen ottanut osaa tällaiseen projektiin jossa neulotaan tilkkuja, joista ommellaan peittoja, jotka lahjoitetaan viluisille onnettomille.

Perillä kotona nautin hieman keittoa illalliseksi, ja otin iltalääkkeeni.

Huomenna aion heti ensi töikseni vaihtaa pyyhkeet, pestä ne lakanoiden kanssa, ja laittaa puhtaat lakanat omaan sänkyyni. Täytyy myös viedä roskat, silittää pyykit, ja tiskata astiat.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään varttia vaille kello yksi iltapäivällä. Sen jälkeen menen käymään äitini luona, sen jälkeen menen käymään Kiasmassa.

Ai kun hyvältä tuntuu peti

Eilisiltana nukkumaan mentyäni tunsin alavatsassani kouristelua. Mietin olisiko syynä toksinen sokkioireyhtymä, ottaen huomioon etten ollut viitsinyt tyhjentää kuukautiskuppiani noin 16 tuntiin. Mietin pitäisikö minun mennä kylpyhuoneeseen tyhjentämään se, mutta en jaksanut nousta sillä sänkyni tuntui niin mukavalta. Onhan sekin tapa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Näin suorastaan pakahduttavan kauniita unia; olin turkulaisessa taidemuseossa, ajelin autolla sateisena iltana, kävelin arktisen maiseman halki niin kuin jossain Björkin musiikkivideossa.
Heräsin aikaisin ja jatkoin itsepäisesti nukkumista. Oloni tuntui hyvältä, mutta minulla oli myös outo tunne siitä että vaikka kuinka asettelin käsivarsiani, en löytänyt hyvää nukkuma- asentoa.

Noustuani kello oli jo yksi iltapäivällä. Otin aamulääkkeet, peseydyin, pukeuduin, join aamukahvin, ja sitten oli jo aika lähteä.

Kävin paikallisessa kirjastossa, jossa oli Novellikoukun eli neule- ja lukupiirin viides syntymäpäivä. Tarjolla oli kakkukahvit, mutten viitsinyt jäädä pitemmäksi aikaa sillä minun piti ehtiä Toivotorstaihin.

Matkustin Helsinkiin ja menin suoraan Lappariin. Äiti tuli minua kadulla vastaan, hän oli menossa kotiinsa.

Lapparissa oli tänään hiljainen päivä, paikalla oli ainoastaan minä, Mella, Minni ja Kenny, ja muutama muu palveluohjaaja.
Nautin tarjolla olleita herkkuja ja kahvia, ja kävin saman talon yläkerrassa sijaitsevassa taidenäyttelyssä.
Kun Helmi- yhdistyksen huone vapautui, menin sinne juttelemaan Minnin kanssa. Hyi hevosen helvetti että siellä haisi niin viheliäiselle hielle, selvästi oli mies ollut huoneessa.
Minä ja Minni sovimme että tapaisimme ensi kuussa, hän tulisi vierailemaan kotiini. Pyysin myös Mellaa käymään.

Myöhemmin päivällä lähdimme Minnin samaa matkaa pois. Kävelimme yhdessä metroasemalle, minä jäin pois keskustassa ja kävin muutamassa vaatekaupassa.
Yhdessä suosikkivaatekaupassani oli aiemmin myynnissä kirkkaan pinkkejä pitkähelmaisia vetoketjullisia huppareita, mutta ne olivat loppuunmyyty. Harmi, olisin halunnut ostaa sellaisen kesäksi.

Matkustin kotiini, ja aloin olla huonolla tuulella.
Kotiseuduille palattuani kävin Hennes & Mauritzissa. Harkitsin että ostaisin kesätakiksi Coachellan kukkakirjaillun farkkutakin.

Perillä kotona puuhastelin omiani. Neuloin, selailin Tumblr- sivustoa, järjestelin tavaroitani, luin sarjakuvia ja kirjoja, ja olin vieläkin julmetun huonolla tuulella.

Minulla alkoi olla kerrassaan kamala olo. Aivan kuin olisin ollut kiirastulessa; samaan aikaan en ollut olemassa, ja samaan aikaan minusta tuntui kuin olisin kaiken maailman kärsimyksen fuusio. Olemassa olemattomuuden sietämättömyys.

Otin kolme rauhoittavaa ja tein pari voileipää, jotta saisin verensokerini tasoittumaan.

Kävin kellarikomerollani järjestelemässä tavaroitani. Ajattelin että jossain vaiheessa ostaisin useamman muovisen säilytyslaatikon; ainakin yksi naamiaisasusteille, ja toinen vanhoille papereille. Ja muutama kartonkinen uusille ja vanhoille päiväkirjoille.

Minua nauratti kun valot sammuivat yhtäkkiä; talonyhtiön julkisiin tiloihin on asennettu liiketunnistimelliset valaisimet, jotta ihmisten ei tarvitsisi rämpytellä valonkatkaisinta. Menin käytävään huitomaan kädelläni, ja valkeus tuli.

Pian oloni parani taas, ja olin hyvällä mielellä. En ehtinyt seurakunnan nuorteniltaan, mutta mitäpä tuosta.
Illan tullen otin lääkkeet, harjasin hampaani, ja puin yöpaidan päälleni.
Tyhjensin kuukautiskuppini, ja huomasin että kuukkarit alkavat veren vähyydestä päätellen olemaan ohi.

Huomenna on kiireinen päivä. Heti kun olen ponkaissut sängystä ylös, aion pestä lakanat ja pyyhkeet, laittaa peiton ja tyynyn ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, ja viedä roskat.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään varttia yli puolenpäivän, tapaamisen aikana aion tiskata astiat ja silittää pyykit.
Heti tapaamisen jälkeen lähden käymään vanhempieni kotona tervehtimässä äitiäni.
Illalla menen Punaisen Ristin nuorten ryhmään.