Mirette oli viime viikonloppuna yökylässä luonani, hän meni Riksun kanssa Louhela Jam- puistokonserttiin.
Hän nukkui sohvalla, ja minä nukuin sohvasängyllä.
Nousin aamulla joskus ennen puoli yhtätoista, puuhastelin omiani, ja sitten menin takaisin sohvasänkyyn nukkumaan.
Nukuin hyvin sikeästi, minusta tuntui että voisin huoletta nukkua koko loppupäivän vaikka olin tehnyt jo suunnitelmia.
Näin unta jossa kasvatin neliapiloita kukkaruukuissa, ja annoin ne ystävilleni. Toisessa unessa kävelin rantakivikkoa pitkin jossain päin Helsinkiä, ja kaahasin avoautolla toisella puolella Helsinkiä. Näin myös unta Kiseleffin talosta.
Näin myös pakollisen fandom- aiheisen seksiunen jossa John Simmin näyttelemä Mestari vietteli River Songin ja harrasti hänen kanssaan seksiä 11. Tohtorin edessä.
Näin myös hyvin todentuntuista unta jossa löysin sohvasängyn (eli sen sängyn jonka päällä makasin) alta sellaisia ihania limaisia viinikumikarkkeja, joita ostin joskus ruotsinlaivalta.
Saatuani itseni nousemaan minulla oli niin rönttöinen olo, että tunsin olevani selvästi pitkän, kuuman suihkun tarpeessa, olin ollut jo pitkän aikaa. Oloni oli kuitenkin niin unesta raskas, etten jaksanut tehdä mitään.
Otin aamulääkkeet, peseydyin pikaisesti, ja puin päälleni housut ja My Little Pony– teepaidan.
Minä ja Mirette lähdimme saman tien menemään.
Ulkona oli viileää, sataa tihuutti vettä.
Kävimme lähimmässä ruokakaupassa ostamassa mansikka-vaniljaviinereitä, sinihomejuustociabattaa, ja kaksi Innocent- smoothieta.
Matkustimme junalla Helsinkiin, ja sitten bussilla lähemmäksi Helmi- taloa. Hetken jo pelkäsin että olin hukannut matkakorttini, mutta se löytyikin hupparini taskusta.
Helmi- talo olikin piakkoin menossa kiinni. Ehdin juoda pari kuppia kahvia samalla kun Mirette täytteli sanaristikkoa.
Lähdettyämme talosta Mirette otti valokuvia pihalla kasvavista kukista. Pihalla kasvoi myös kirsikkapuu, sen kukat tuoksuivat lumoaville.
Matkustimme ratikalla keskustaan, ja menimme Amos Andersonin taidemuseoon.
Museossa on parhaillaan Generation 2017– näyttely, jonka aiheena on nuoret taiteilijat.
Olin ihmeissäni siitä kuinka osa heistä oli 17 – 20 vuotta vanhoja, ja heidän teoksensa olivat kerrassaan upeita ja mahtavia. Suosikkini oli vajaan metrin mittainen räsynukke, joka esittää brittinäyttelijä Benedict Cumberbatchia Sherlock Holmesin roolissa, siinä kohtauksessa missä hän on Buckinghamin palatsissa valkoiseen lakanaan kääriytyneenä.
Amos Andersonin taidemuseosta jatkoimme Kiseleffin taloon. Olin ehdottanut että kävisimme kyseisessä talossa, olin nähnyt siitä edellisenä yönä unta.
Kävimme yhdessä Ciao Cafe- kahvilassa. Mirette tilasi Nutella- jäätelöä. Tein päivän hyvän työn kun tarjoilija pudotti vahingossa muovisen astian kantaessaan liian paljon tavaraa, nostin sen ja ojensin sen hänelle.
Matkustimme metrolla keskustaan, sieltä junalla omaan kotipuoleeni. Kävimme Flying Tiger- kaupassa josta Mirette osti muutaman pullon persikanmakuista jääteetä, ja minulle pullon kaakaota.
Perillä kotona kävin pikaisessa suihkussa, tiskasin astiat, vein roskat, pesin koneellisen pyykkiä, lämmitin röstiperunoita uunissa.