Kategoria: juhlat

Mitäs tässä, Ritari Ässä

Keskiviikko oli poikkeuksellinen päivä; keskiviikko, jolloin saan sosiaalitoimen välitystililtä viikkorahat, ja 22. päivä, jolloin saan KELAsta takuueläkkeet. Yhteensä 215 euroa, eihän se varsinaisesti mikään lottopotti ole mutta kyllähän se silti virkistää.
Ajattelin mennä verikokeisiin, olin juuri sopivasti paastonnut kaksitoista sitä ennen. Valitettavasti edelläni oli peräti viisikymmentä asiakasta, joten päätin mennä sinne joskus toiste.
Kävin pankissa nostamassa rahat, eikä edelläni ollut kuin yksi asiakas.
Tällä kertaa en tuhlannut rahojani turhiin humputuksiin, vaan hain korjatut vaatteet ompelimosta, ostin apteekista kaksi pakettia Ketipinor- lääkettä ja tuubin Bemetson- ihottumavoidetta, ja humputtelin sen verran että ostin uudet pyjamahousut, harmaat joissa on sateenkaarien ja pandakarhujen kuvia.
Vein pari laskua sosiaalitoimistoon, palautin pinon kirjoja ja DVD- levyjä kirjastoon, ja ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta kymmenen taikamustekynää; kaksi pinkkiä, kaksi violettia, kaksi vihreää, kaksi sinistä, ja kaksi vaaleansinistä. Olin saanut tämän vuoden bonuskupongin.
Myöhemmin päivällä menin parhaan kaverini Mireten kanssa leffaan, menimme Kinopalatsiin katsomaan uuden Disney- Pixarin leffan Vaiana, suomeksi dubattu 2D- versio.
Arvostin elokuvassa sitä että prinsessa on vihdoinkin rotuvähemmistöä, ja kaiken huipuksi omatoiminen sankari joka ei tarvitse prinssiä pelastamaan itsensä.
Elokuvan jälkeen menimme minulle yöksi.

Torstai oli omistettu kokonaan Reaktorille, lasten ja nuorten ja lapsenmielisten talvilomatapahtumalle. Menimme sinne Mireten kanssa, tapasimme yhteisen ystävämme Aurelian.
Meillä oli mahdottoman hauskaa. Mirette osallistui DIY- pajoihin joissa muun muassa sai tehdä omia pinssejä, ja maalata NuTa- tiloihin tulevia biljardipöytiä ja hyllykköjä.
Kävimme hakemassa tavaramme kotoani, ja menimme Mireten kotiin nukkumaan.

Perjantaiaamuna Mireten sossutyöntekijä Minski tuli käymään. Kun olin nukkunut univelat pois, tiskasin Mireten astiat.
Mirette meni taas päiväksi Reaktoriin, minä menin omaan kotiini.
Vaihdoin pyyhkeet ja otin lakanat pois sängystä, pesin kyseiset liinavaatteet pesukoneessa.
Vein sijauspatjani, peittoni, ja tyynyni parvekkeelle tuulettumaan, hain sohvasänkyyn kuuluvan patjan, peitot ja tyynyt parvekkeelta, imuroin kyseisen patjan ja sängyn ja pahimmat roskat lattialta, pesin kolme koneellista pyykkiä, vein roskat, ja kun HoivaOnni- työntekijäni tuli käymään, tiskasin likaiset astiat ja silitin pestyt pyykit.
Kävin äitini luona, hän antoi minulle 20 euroa. Join hänen kanssaan iltapäiväkahvit.
Kävin supermarketissa ostamassa hieman taloustuotteita. Ostin Heidille syntymäpäiväkortin.
Illalla minä ja Mirette kävimme Riikalla, hänellä oli kotibileet. Paikalla oli myös Lauski, Viltsu, ja Ape. Meillä olisi ollut huomattavasti hauskempaa jos paikalla ei olisi ollut miehiä; Viltsu ja Ape ovat ihan kivoja mutta siellä oli paikalla kaksi miestä jotka käyttäytyivät omituisesti. Päätin lähteä vartin päästä kotiin, Riikka lupasi saattaa Mireten luokseni kun hän lähtee.
Kävin supermarketissa ostamassa kanisterin hienopesuainetta. Pesin toppatakkini sillä kun olin palannut kotiin, ja vein sen alakerran kuivaushuoneeseen.
Otin iltalääkkeet, harjasin hampaat (tai siis ensin harjasin hammasvälit, sitten hampaat, sitten puhdistin kieleni erityisellä kielenkaapimella, ja sitten käytin suuvettä), kävin suihkussa, laitoin Bemetson- reseptivoidetta ranteisiini ja muihin paikkoihin missä oli ihottumaa.

Ja siitä pääsemmekin tähän päivään.
Näin unta jossa olin Forssassa valtavassa roomalaistyylisessä kirjastossa, jossa luin The Ramones- aiheisia kirjoja.
Noustuani aamulla kello olikin vasta kymmenen, vaikka olin luullut sen olevan, no, sen verran että olimme myöhästyneet Heidin synttäripippaloista.
Huomasin että Mirette oli palannut ehjänä kotiin, ja kattolamppu oli ollut koko yön päällä. Minua lähinnä vain nauratti kun ajattelin miten hyvin saimme nukutuksi, vaikka keinovalo oli tillottanut koko yön.
Otin aamulääkkeet, harjasin hampaani, lätkin voidetta ihottumaani, puin uudet pyjamahousut päälle.
Vein viimeksi käytetyn päiväkirjani kellarikomerooni, ja hain sieltä uuden. Hain samalla talvitakkini ja liinavaatteet kuivaushuoneesta. Kotiin palattuani pyyhin keittiön tasot puhtaiksi.
Myöhemmin päivällä minä ja Mirette lähdimme Heidille. Ensin kävimme lähimmässä supermarketissa ostamassa sipsejä ja kevytkokista Heidille, ja laskiaispullia mantelimassalla meille jaettavaksi.
Matkustimme junalla lähemmäs Suvicitan kotia, tapasimme Eleclyan ja Odessan juna- asemalle josta Suvicita haki meidät autollaan ja kyyditsi meidät Heidille. Paikalla oli myös Jari, Heidin aviomies, ja yhteinen ystävämme Ansku, ja Suski saapui myöhemmin.
Meillä oli mukavaa, mutta minua alkoi väsyttämään kun kaikki puhuivat kovalla äänellä toistensa ylitse, ja pari juhlavierasta alkoi tiuskimaan toisilleen.
Illemmalla Suvicita kyyditsi meidät kaikki Vantaalle. Minä ja Mirette matkustimme bussilla lähimmälle juna- asemalle, sieltä matkustimme junalla kotiin.
Perillä kotonani otin iltalääkkeet ja peseydyin. Sen ohella vein biojätepussin kierrätykseen, ja laitoin talvitakkini parvekkeelle yöksi jotta se tuulettuisi. Nämä ovat siis jokailtaiset rutiinit.
Huomenna menen käymään vanhempieni luona, sitten menen kuntosalille. Sitten varmaan siivoan loppuun asti; enää pitää puleerata kylpyhuone, viedä kartonki-, paperi-, ja metallijätteet kierrätykseen, pyyhkiä kirjoituspöytä, imuroida ja mopata joka neliösentti lattiasta. Eiköhän siinä ollut kaikki.

Myöhäistä joulua!

Näin edellisenä yönä unta jossa olin tiedekeskus Heurekassa, ja sitten Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla, eli siis tutuissa maisemissa Tikkurilan suunnassa.

Heräsin siihen että Mirette katsoi YouTubelta Gordon Ramsayn kokkiohjelmaa, hetken luulin että kovaääniset repliikit kantautuivat unistani.

Nousin, otin aamulääkkeeni, rasvasin kasvoni, pukeuduin, ja join kahvia.
Kävin kellarikomerossa viemässä täyteen kirjoitetun päiväkirjan säilytykseen, ja hain samalla paketin talouspaperia. Säilytän sekä uusia että vanhoja päiväkirjoja kellarikomerossani, samaten kuin ylimääräisiä talous- ja vessapaperipaketteja.
Imuroin näkyvän osan kotini lattiasta ja pyyhin tahrat keittiön tasoista.

Myöhemmin päivällä ystäväni Suvicita ja Eleclya saapuivat tunnin myöhässä; järjestin tänään kotonani pienimuotoiset lahjojenvaihtojuhlat, jossa annoin kolmelle lähimmälle ystävälleni myöhästyneet joululahjat, kun en siis viime jouluna kyennyt niitä hankkimaan.
Suvicita sai Juhla Mokka- kahvia, ja ayurvedistä sweet chili- luomuteetä. Eleclya sai kirjan Harry Potter ja kirottu lapsi, osa 1 ja 2. Mirette sai kaksi kaulakorua, yin yang- kaveririipuksen ja sellaisen hipsteripöllö- riipuksen. Hän tykkää grunge- symboleista ja hipsteripöllörekvisiitasta.

Joimme kahvia, söimme suklaakakkua, irtokarkkeja, tilli- kermaviilisipsejä, ja korvapuusteja. Pesin kolme koneellista pyykkiä, tiskasin suurimman osan astioistani, pyyhin keittiön tasot ja hellan puhtaiksi, ja jynssäsin vessanpöntön puhtaaksi.
Juttelimme, naureskelimme, piereskelimme, ja otimme valokuvia.
Illemmalla Suvicita ja Eleclya lähtivät omiin koteihinsa.

Minä otin kaikista kaulariipuksistani ketjut pois ja laitoin ne metallinkierrätykseen, tietenkin säilyttäen kaikki riipukset. En tykkää metalliketjuista sillä ne sotkeentuvat aina toisiinsa, on parempi ratkaisu käyttää ohutta punosnauhaa johon pujottaa se kaulariipus mitä aina käyttääkään.

Kun olimme saaneet hengityksemme tasaantumaan, lähdimme yhdessä Mireten kanssa illan viimeisille ostoksille; kävimme lähimmän kauppakeskuksen tavaratalossa ostamassa ison tölkin maitoa, kaksi mansikkamaidon makuista pillijuomaa, ja purkillisen tomaatti- leipäjuustokeittoa.
Sen jälkeen kävimme apteekissa, Mirette osti paketin särkylääkkeitä ja minä kävin reseptipuolella viemässä asianmukaiset paperit jotta saisin erityislupalääkerumban pyörimään. Liityin samalla apteekin kanta- asiakkaaksi, ja join oman mansikkamaitoni. Se oli hyvää, maistui oikealle puutarhamansikalle.

Kävimme vielä lähimmällä aukiolevalla Ärrällä ostamassa Miretelle Spotify Premium- lahjakortin, huomasin että siellä myytiin joulun jälkeen tarjouksessa olevia suklaakonvehteja ja piparminttukarkkitankoja, sekä My Little Pony: Ystävyyden Taikaa– mallisia pehmolelu- avaimenperiä. Jäljellä oli enää Twilight Sparkle ja Applejack.

Poistuttuamme Ärrältä kuulimme kun joku nainen huusi autosta ”Hei tule tänne, mulla on asiaa!” En tiedä ketä hän tarkoitti, mutta kiiruhdimme äkkiä pois. Olemme sen verran katufiksuja, ettemme lankea tuollaiseen.

Perillä kotonani laitoin purkkikeiton ja maitotölkin jääkaappiin, ja otin iltalääkkeeni.

Valvoin melkein koko viime yön odottaessani niitä kahta melukallea kotiin karaokebaarista, eli tässä tapauksessa ystäviäni Eleclyaa ja Suvicitaa.

Minä ja Mirette valvoimme omissa sängyissämme, omien läppäriemme ääressä.
Melukallet saapuivat puoli kahden aikaan aamulla, ja heillä oli ollut ilmeisen kivaa. Juttelimme ja naureskelimme ja Suvicita kävi suihkussa, sitten menimme nukkumaan; Mirette nukkui minun sängyssäni, Suvicita ja Eleclya nukkuivat sohvasängyllä, minä patjalla lattialla.
Nukuin aika huonosti, ottaen huomioon että patja oli aika litteä ja minun teki mieleni surffailla netissä, ja minulla oli vielä aikamoiset täpinät edellisestä hauskasta päivästä. Olipa hyvä että järjestin juhlat, vaikka minulla oli aluksi hieman epävarma fiilis.

Olimme kaikki hereillä ennen kello kahdeksaa, istuimme patjallani juttelemassa paitsi Eleclya, joka yritti kiskoa unta palloon ja kiukutteli meille sillä metelöitsemisemme häiritsi häntä. Hän sanoi ettei hänellä ole koskaan ollut krapulaa, mutta nyt hän kuulosti hyvin krapulaiselta sanoessaan että valo särki hänen silmiään, tietokoneen näppäimistön naksuttelu särki hänen korviaan, ilma oli tunkkaista… Nyt kun täällä oli neljä ihmistä vajaan neljänkymmenen neliön yksiössä hengittämässä samaa happea, avasin ikkunan. Sitten hän valitti että asunnossa on liian kylmä, vaikka ulkona oli nollakeli.
Minua pieretti kovasti eilisen herkuttelun jälkeen.
Tuntuu että joka- aamuiseen rutiiniini kuuluu se, että revittelen kasvolihaksiani niin että suupielieni halkeamat aukeavat.

Pelasin Pokémon: RED- peliä netissä, onnistuin selvittämään Pokemon Towerin mysteerin ja saamaan sieltä kiinni Cubonen ja Gastlyn, ja myöhemmin pelissä sain kiinni Snorlaxin, ja kasvatin Blastoiseni tasolle 52.

Otin aamulääkkeet ja kävin pesulla ja pukeuduin raitapaitaan ja Halinalle- pyjamahousuihin.

Vein roskat. Pesin koneellisen lakanoita ja pyyhkeitä, vein ne alakerran kuivaushuoneeseen. Vein peittoni, tyynyni, ja sijauspatjani parvekkeelle tuulettumaan. Pesin toisen koneellisen pyykkiä. Silitin puolet silitettävistä pyykeistä.

Ennen keskipäivää kun nautimme kahvia, satuin päästämään äänettömän mutta haisevan pierun ja Eleclya raivostui ja haukkui minut lyttyyn, minua nauratti niin että silmistä lensi vesi ja olin vähällä pissata pyjamahousuihini! Ainakin sain päivän hyvät naurut.

Kuinka ollakaan, kahvimaito loppui, ja mietimme miten saisimme lisää. Mietimme kävisimmekö palauttamassa pulloja saadaksemme käteistä, tilaisimmeko Alepan Kauppakassista muutaman maitolitran, mutta tulimme siihen tulokseen että Mirette antoi minulle hieman käteistä ja kävin paikallisen kauppakeskuksen tavaratalossa ostamassa ison tölkin maitoa, litran punaista maitoa, persikan makuista jääteetä, ja kaksi puolentoista litran kokispulloa.

Kun palasin kotiini, siellä oli päässyt helvetti valloilleen; parvekkeen ovi oli mennyt takalukkoon, mutta onneksi kukaan ei ollut jäänyt sinne. Siellä oli vain sijauspatjani, peittoni ja tyynyni tuulettumassa.
Muut likat olivat suorastaan itkuhuutoraivaripsykoosin partaalla, minä mietin miksi he olivat sellaisessa paniikissa vaikka minua asia ei haitannut yhtään, ja kyseessä oli siis minun parvekkeeni. Soittaisin maanantaina huoltoyhtiöön ja asia olisi sillä selvä.
Sitä paitsi, sain kammettua parvekkeen ikkunan auki niin että siitä pääsee kömpimään parvekkeelle ja takaisin asuntoon.

Myöhemmin päivällä Odessa saapui kyläilemään koiransa Kaapon kanssa. Joimme kahvia, söimme syntymäpäiväkakkua, paijasimme Kaapoa, minä pesin pyykkiä ja järjestelin tavaroitani.
Odessa lähti Kaapon kanssa myöhemmin päivällä, sitten lähti Eleclya, sitten Suvicita. Minä laitoin kotiani järjestykseen ja vein muutaman koneellisen pyykkiä alakerran kuivaushuoneeseen.

Mirette nukkui univelkojaan pois, myöhemmin illalla lähdimme käymään paikallisessa kauppakeskuksessa katselemassa vaatteita ja muuta mukavaa. Kävimme Hennes & Mauritzissa ja kirpputorilla miettimässä mitä kaikkea ostaisimme ensi viikolla, ja sitten kävimme Starbuck’sissa.

En ole tässä vähään aikaan viitsinyt päivittää, sillä olen suurimman osan ajasta nukkunut tai potenut jouluangstia ja identiteettikriisiä. En tiedä olenko sittenkin katkera ja kyyninen nihilisti, vai iloinen ja onnellinen pikku tonttutyttö? Haluaisin olla viimeksi mainittu, vaikka taidan olla enemmän edellä mainittu.

Vaikka olenkin boheemi, olen iloinen etten ole riippuvainen huumeista, alkoholista, tai tupakasta.

 

Keskiviikkoiltana olin ottanut iltalääkkeeni ja neljä rauhoittavaa, enkä siltikään saanut unta. Harhailin pitkin kotiani ja pengoin kaappejani etsiessäni tavaroita joita lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

 

Torstaiaamuna olin niin aikaisin hereillä, että menin käymään terveyskeskuksessa varaamassa ajan terveystarkastukseen muutamasta hyvästä syystä; Miksi ihoni kutisee ja punoittaa? Miksi vatsani menee helposti sekaisin? Voinko saada sitä ihonkutinan vastaista voidetta reseptille? Onko minulla minkäänlaisia allergioita? Miksi nenäni vuotaa joka päivä? Onko minun mahdollista päästä lääketieteen avulla eroon Frezza Mocca- jääkahviriippuvuudestani?

Sen ohella aion käydä vuosittaisessa terveystarkastuksessa tarkistuttamassa silmät, korvat, nenän, suun, hapenottokyvyn, ja verenkuvan.

Samana päivänä kävin Helmi- talolla joulupuurojuhlassa, siellä oli ihan mukavaa. Sen jälkeen kävin Forumissa ihkuttamassa vaatekauppoja ja olin heittää kärrynpyöriä silkasta ilosta kun huomasin että kaupoissa on alennusmyynti, ja aika moni suosikkivaatteeni oli tarjouksessa. Päätin että ensi viikolla kun saan takuueläkkeeni, ostan Hennes & Mauritzista, Monkista, ja Gina Tricotista kaikki ihkuttamani vaatteet.

 

Perjantaiaamuna heräsin outoon psykoosinomaiseen tunteeseen, jossa kuulin outoja hälyääniä ja näin väräjäviä kuvia. Nousin sängystä, otin aamulääkkeet, ja kävin takaisin pitkäkseni.

HoivaOnni- työntekijäni tuli käymään, hänen lähdettyään kävin takaisin pitkäkseni ja nukuin iltaan asti, kun tuli aika ottaa aamulääkkeet ja mennä takaisin nukkumaan.

 

Lauantaina podin angstia suurimman osan aamupäivästä. Myöhemmin päivällä ystäväni Lauski tuli käymään, hän toi hedelmäkarkkeja ja vaahtokarkkeja.

Seuraavaksi saapui Mirette, sitten Odessa. Lauski joutui lähtemään, sillä hänellä oli vielä joululahjaostoksia tekemättä.

 

Eleclya ja Suvicita saapuivat myöhemmin, he toivat kassikaupalla ruokaa; kahvijauhetta, maitoa, marenkeja, sipsejä, karkkeja, piparkakkuja, mokkapaloja, pitsapasteijoita; ja vanhoja vaatteita. Minä sain esiliinan ja kaksi mekkoa.

 

Söimme ja joimme napamme täyteen, kuuntelimme musiikkia, juttelimme, piereskelimme, nauroimme, lauloimme, otimme valokuvia.

 

Kello kahdeksan aikaan otin iltalääkkeeni ja kävin suihkussa.

 

Mirette, Suvicita, ja Eleclya jäivät yöksi, Suvicita ja Eleclya lähtivät käymään karaokebaarissa ja minä ja Mirette surffailimme netissä omilla läppäreillämme.

 

Huomenna aloitan jokavuotisen joulusiivouksen; käyn läpi kaapit ja laatikot, ja jokaisen sauman ja nurkkauksen.

Nukuin perjantain ja lauantain välisen yön sohvasängylläni, joka normaalisti on vieraiden käytössä. Tämä siksi, että peittoni, tyynyni, ja sijauspatjani olivat parvekkeella tuulettumassa niin kuin joka viikonloppu. Toivoin että kirpeä pakkasilma raikastaisi ne, ja tappaisi pölypunkit jos niitä siis sattuisi vuodevaatteissa olemaan.

 

Heräillessäni keskipäivän aikaan jouduin nousemaan vähän väliä katsoakseni kelloa, etten nukkuisi pommiin. Olin menossa Suvicitan luokse Mireten ja Eleclyan kanssa, ennen kuin menisimme Heidin pikkujoulujuhliin.

 

Noustuani otin aamulääkkeet, peseydyin, pukeuduin The Ramones- fanipaitaan ja jouluisiin legginseihin. Nautin aamiaisen ja kävin kauppakeskuksessa palauttamassa pulloja, tapasin Lauskin ja Viltsun samalla.

 

Matkustin junalla lähemmäs Suvicitan kotia, tapasin juna- asemalla Mireten ja Eleclyan.

Suvicita poimi meidät kyytiinsä, menimme käymään hänen kotonaan.

Söimme juuresmuussia, suklaavanukasta, ja suolakeksejä, joimme kaakaota ja kahvia.

 

Kun lähdimme Heidin bileisiin, sattui niin ikävästi että Suvicitan saksanpaimenkoira Jofa puri Miretteä kyynärpäästä niin että siihen jäi haava. Laitoin siihen laastarin, ja lohdutimme Miretteä sanomalla että huomenna veisin hänet ensiapuun paikattavaksi ja hankkimaan jäykkäkouristusrokotuksen, ja että kohta olisi tiedossa juhlat jossa on herkkuja ja ystäviä.

 

Perillä Heidin luona Mirette piristyi. Söimme ja joimme paljon herkkuja, otimme valokuvia, kuuntelimme hevimetalli- versioita suomalaisista joululauluista, naureskelimme ja juttelimme.

 

Myöhemmin päivällä Suvicita kyyditsi Eleclyan kotiinsa, ja minut ja Mireten omaan kotiini, Mirette jäi siis yökylään.

 

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Peseydyin ja pukeuduin ja nautin aamiaisen, sitten lähdimme yhdessä bussilla Haartmaniin päivystykseen, jossa Miretelle annettiin rokotus ja paikattiin hänen haavansa.

 

Palasin kotiin ja huomasin kuukautisteni alkaneen.

Myöhemmin päivällä lähdin tapaamaan ystävääni Riikkaa, en ollut ehtinyt eilispäivänä hänen pikkujouluihinsa joten tänään menin ihan muuten vaan käynnille.

Ihastuin hänen upeaan kaksikerroksiseen pientaloonsa, ja siihen että hänellä oli valtavasti kaikenlaisia herkkuja tarjolla. Hänellä oli myös suloinen pieni koira.

Katselimme hieman televisiota, sitten kun X- Factor alkoi, lähdin käymään Mireten kotona sillä hän oli unohtanut hieman omia tavaroitaan minulle.

 

Matkustin junalla Helsinkiin ja sieltä metrolla Mireten kotikulmille.

Jäin hänelle yöksi. Söimme margarita- pitsaa ja Ben & Jerryn jäätelöä jossa on suklaahippukeksitaikinan palasia.

 

Nukuin yllättävän hyvin Mireten vierassängyllä, minua ei paleltanut eikä ollut levoton olo.

Näin hauskoja fandom- aiheisia unia, nousin vasta kello yhden aikaan iltapäivällä.

Mireten sosiaaliohjaaja tuli käymään ja auttamaan siivoamisessa. Kättelin häntä ja esittelin itseni hänelle, hän oli mukava nuori nainen ja hyvin ystävällinen minua kohtaan.

 

Lähdettyäni kävin Helmessä, join kahvia ja praatailin muiden kanssa, sitten palasin junalla kotiin.

Huomasin että olin unohtanut keittokomeron ikkunan auki, olihan se ihan jees että ilma oli raikastunut. Olin myös jättänyt vierassängyn peitot, tyynyt, ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, hain ne sieltä ja puistelin peitot ja tyynyt ja imuroin patjan ja sohvan.

 

Jaksoin käydä saman päivän aikana kuntosalilla. En tosin jaksanut kävellä juoksumatolla kuin viisitoista minuuttia, mutta jaksoin käyttää pohjelihaslaitetta jota en ole ennen huomannut. En viipynyt salilla kuin ehkä puoli tuntia, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

 

Tiistaina nukuin kello puoli kolmeen iltapäivällä, noustuani pukeuduin ja heitin aamulääkkeet hetulaan, sitten lähdin käymään nuorten aikuisten ryhmässä Myöhätuulessa.

 

Matkustin paikan päälle bussilla. Paikan päällä sain tietää että Irina ja Kim olivat lopettaneet, ja uudet ohjaajat Riikka ja Pia (siis eivät Myyrmäessä asuvat kaverini, vaan saman nimiset ohjaajat) olivat juuri aloittaneet työharjoittelunsa. He vaikuttivat kivoilta.

 

Join niin paljon kahvia ja kaakaota että mahassa alkoi pyörimään. Tämän päivän ryhmän aihe oli tähtitorttujen leipominen, olin yllättynyt kuinka taidokkaasti osasin leipaista omat torttuni. Sain viedä ne kotiin, tosin söin ne matkan aikana.

 

Matkustin bussilla Helsinkiin. Kävin yhdessä vintage- vaatteita myyvistä UFF- myymälöistä bongailemassa uusia vaatteita jotka voisin ostaa ensi viikon rahoilla, ja onneksi löysin niitä; oranssi- ruskea- mustavalkoinen esiliina, josta saisi helposti työstettyä hameen. Punainen minimekko jossa on ohuita valkoisia ristiin rastiin- raitoja, ja tilavat taskut. Tummansininen pitkähelmainen lyhythihainen mekko jossa on pienenpieniä valkoisia kukkakuvioita ja pinkit tereet. Musta tirolilaismekko, jossa on puiset napit. Ajattelin hankkia myös farkkukankaisen minimekon johon voisi piirtää mustalla kangastussilla.

 

Kävin myös parin kadunvälin päässä sijaitsevassa toisessa vintage- vaatteita myyvässä UFF- myymälässä, mutta sieltä ei löytynyt mitään minua kiinnostavaa.

 

Palasin junalla kotiin, hyvillä mielin siitä että huomenna olisi rahapäivä. Kävin illan tullen suihkussa, pesin siilitukkani shampoolla ja käytin sitä apteekista ostamaani vartalovoidetta jonka pitäisi auttaa kutinaan. Ajattelin pyytää lääkäriäni kirjoittamaan sen reseptille.

 

Heti aamulla herättyäni tarkistin nettipankin kautta tilini saldon. Rahaa siellä oli, selvähän se. Lähdin saman tien käymään pankissa Helsingissä asti.

 

Nyt kun minun pitää venyttää penniä pituus- ja leveyssuunnassa, olen päättänyt lakata käyttämästä Visa Electron- korttiani sillä kyseinen pankki veloittaa vallan mahdottomia summia automaatilla asioinnista, käteisnostoista ja saldokyselyistä.

Hyvä puoli siinä on se, että tulee lähdettyä kotia pidemmälle, saan inhimillistä kontaktia, ja säästän rahaa.

 

Matkustin junalla takaisin kotiin ja ostin kauppakeskuksen tavaratalosta viisi Kleenex- nenäliinapakettia. Vaikka ne eivät ole kotimainen tuote, ne tulevat sellaisessa kompaktissa paketissa, samalla tavalla kuin käsipyyhkeet; kun yhden repäisee irti, toinen on valmiina.

Ostin myös kolme pakettia Vuokkoset- pikkuhousunsuojia, jotka ovat sentään suomalainen tuote ja myös hyvin laadukas sellainen.

 

Ostin myös kirjakaupasta onnittelukortit jokaiselle ystävälle, jolla on synttärit ja nimipäivät tässä kuussa. Ostin myös kaksi rullaa lahjapaperia, sellaista kullanväristä jossa on kiiltäviä tähtiä.

 

Ostin myös uuden lakanan Pelastusarmeijan kirpputorilta, ja halvat lapaset Tokmannilta.

 

Kotiin palattuani olin hieman kiukkuinen, mutta sain purettua sen siivoamiseen.

Postiluukku kolahti, sain joulun ensimmäisen joulukortin yhdeltä suomalaiselta LiveJournal- ystävältä, ja ilmoituksen siitä että olin saanut paketin! Tiesin heti että se olisi ystävältäni Zoyalta.

 

Heti kun kello tuli neljä iltapäivällä, menin postiin hakemaan paketin. Se oli tosiaan kyseiseltä ystävältä, ja siinä oli seuraavat tuotteet:

Pieni kiivilintu- pehmolelu

Värityskirja jonka aiheena on Uusi- Seelanti

Neljä pientä pussillista Nescafe- jauhetta

Reilun Kaupan suklaalevy

Kaksi Organik Orangutan- palasaippuaa

Vaaleanpunainen hiusharja jossa on mukana pieni kompakti peili ja kuva yksisarvisesta

Kolme paria nilkkasukkia

Kiinalaista lohikäärmettä esittävä hopeoitu kaulariipus

Pinkkiä kissaa esittävä kuulakärkikynä

Kaksi pinssiä, Hello Pirate Kitty ja Harambe: Never Forget

Hello Kitty- kaulakoru, rannekoru, ja sormus

Oransseja kuminauhoja joista voi tehdä pienen avaimenperän neulomismenetelmällä

Kaksi punavihreää mansikkaa esittävää nappikorvakorua

Irvikissaa tuolin päällä esittävä hopeoitu kaulariipus

Niin ja onnittelukortti, hyvää syntymäpäivää, hyvää joulua ja uutta vuotta.

 

Olin suorastaan yllättynyt lahjojen määrästä, ja olin hyvin ilahtunut ja kiitollinen.

Valitettavasti hyvä tuuleni ei kestänyt koko loppupäivää; olin tietoinen siitä että kaikki rahat olivat menneet, eikä lisää tulisi ennen ensi viikkoa. Lauantaina olisi minun ja parhaan ystäväni Suvicitan yhteiset synttärijuhlat ja pikkujoulut jonne tulisi ystäviä, miten ikinä saisin hankittua heille syötävää ja juotavaa ja joululahjat kasvojani menettämättä?

Itkin itseni uneen, päästyäni pahimman hyöyn yli päätin mennä ruokakauppaan ostamaan suklaakonvehteja. Perillä kotona söin ne ja päätin että kyllä tästä yli päästään.

 

Torstaina menisin varmaan Helmeen, ottaen huomioon että Lappari on kiinni joulunpyhiksi. Voisin myös käydä Kiasmassa ja Tennispalatsin taidemuseossa.

Talvi yllätti taas

Minä en niinkään perustaisi vaikka tulevat talvet olisivat täysin lumettomia. Arvostan sellaisia synkkiä harmaita päiviä, ja sitä paitsi ei ole kivaa tarpoa umpihangessa tai liukastella jäällä.

 

Kävin viime viikolla paikallisessa leipäjonossa, en käy toista kertaa. En tykkää siitä uskonnontuputuksesta enkä niistä viinalta lemuavista pultsareista, sitä paitsi sieltä ei edes saa kunnon ruokaa.

 

Lauantaina menin Heidin järjestämiin Halloween- bileisiin, sitä ennen minä, Mirette, ja Eleclya menimme Suvicitan luokse. Hänen koiransa Jofa ja Fantom haukkuivat meitä ja antoivat märkiä pusuja.

Suvicita oli laittanut ruokaa, minä söin perunamuussia ja lihatonta makaronilaatikkoa kunnes kylkiä pakotti. Nukuin päiväunet Suvicitan sängyssä samalla kun muut meikkasivat.

 

Heidin luona oli myös hänen puolisonsa Jari, ja yhteiset ystävämme Susa ja Ansku. Meillä oli mukavaa, söimme herkkuja, kuuntelimme musiikkia, ja katsoimme televisiota.

 

Juhlien jälkeen Mirette tuli minulle yöksi. Sunnuntaina kävin vanhempieni luona kylässä.

 

Maanantaina Eleclya tuli käymään luonani, olin luvannut antaa hänelle vanhat moottoripyöräbuutsini koska häneltä puuttui talvikengät.

 

Suurimman osan päivästä en tehnyt muuta kuin nukuin. Iltapäivällä sain noustua sen verran, että suunnistin toiselle puolelle kotikaupunkia käydäkseni perheryhmässä, minne äitinikin tuli. Siellä sai sentään kahvia ja suklaamurukeksejä.

 

Illalla sain raahauduttua kuntosalille, mutta minulla oli niin paha PMS että jaksoin kävellä juoksumatolla vain viitisen minuuttia, sitten menin suihkuun ja palasin kotiin.

 

Päivän aikana sain kuitenkin kotitöitä tehtyä; imuroin ja moppasin lattian, mikä on yleensä raskain kotityö mikä viikon aikana pitää hoitaa.

Annoin itselleni propsit siitä että ainakin lähdin salille, kävin samalla tukkapesulla, ja olin saanut lattian jynssättyä.

 

Tänään menin ystäväni Mireten kanssa ”peffateatteriin” katsomaan Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! Meillä oli eväänä Ben & Jerry- jäätelöä.

Elokuvan jälkeen menimme Tyttöjen Talolle, meitä ja muutamaa muuta tyttöä haastateltiin Anna- lehteen.

 

Kävin äitini luona niin kuin joka tiistai, söin jääkaapin tyhjäksi ja join hieman kahvia.

Lähdettyäni kävin lähimmässä supermarketissa. Olin vähällä hyppiä seiniä pitkin silkasta riemusta kun huomasin että manga- hyllystä löytyi Uusi Sherlock: Vaaleanpunainen kuolema mangaversiona!

 

Olen huomannut etten ole enää iltaisin niin ahdistunut kuin ennen, olen lähinnä alakuloinen. Ilmeisesti talvi vaikuttaa siihen, reagoin niin herkästi luontoon.