Kategoria: hauskanpito

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en saanut sitten millään unta, vaikka olin ottanut iltalääkkeeni enkä ollut juonut kahvia kuin pari mukillista käydessäni äidilläni kylässä.

 

Syypää unettomuuteeni saattoi olla se että minulla oli ollut aika hauska päivä, Mireten kanssa Korkeasaaressa ja sen jälkeen vanhemmilla kylässä, ja olin vieläkin ihan täpinöissä, tai sitten se että saisin seuraavana päivänä rahaa enkä jännitykseltäni saanut unta.

 

Ihan vain ajankuluksi pesin kolme koneellista pyykkiä ja vein roskat.

Tein kasvo- ja niskajumppaa, katsoin Netflix- palvelusta Doctor Who– ja American Horror Story– televisiosarjoja, luin kirjoja ja neuloin.

 

Aamusella tarkistin nettipankista tilini saldon, olin saanut rahaa. Maksoin Linnanmäen Valokarnevaali- lipun, ja vastustin houkutusta tilata tavaraa Etsystä.

 

Menin parvekkeelle katselemaan tähtiä, siitä on pitkä aika kun viimeksi näin ne. Tunnistin Orionin vyön, mutten löytänyt Otavaa.

 

Kun en keksinyt enää ajankulua, menin aamupuotisnokosille.

Heräsin keskipäivällä kun kännykkäni soi, siellä oli Odessa joka kysyi voiko hän ja Eleclya tulla käymään ja tuoda koiransa samalla. Sanoin että he ovat tervetulleita.

 

Vartin päästä oveeni koputettiin, siellä oli Odessa ja hänen koiransa Kaapo, Eleclya ja hänen koiransa Hipsu, ja joku nuori nainen joka oli kuulemma Eleclyan koulutoveri.

 

Lähdimme yhdessä käymään kaupoissa. Kävin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa ja ostin Odessalle valkosuklaa- Magnumin.

 

Kun he olivat lähteneet, ostin uuden Geepap- merkkisen päiväkirjan ja kaksi taikamustekynää.

 

Myöhemmin päivällä lähdin tapaamaan Kaisaa, olimme sopineet että tulisin hänen luokseen kyläilemään.

 

Matkustin junalla Helsingin puolelle, hän tuli hakemaan minut juna- asemalta.

Matkalla hänen kämpilleen tapasimme yhden hänen ystävistään ja juttelimme hänen kanssaan.

Kaisan luona juttelimme RuPaul’s Drag Race– televisiosarjasta. Joimme kahvia, laitoin omaani suklaan makuista kookosmaitoa, siitä tuli tavattoman hyvää.

 

Lähdimme kävelylle ja poikkesimme lähimmässä kauppakeskuksessa. Ilahduin huomatessani että sielläkin oli väliaikainen Finlayson- myymälä, olen jo suunnitellut mitä aion ostaa sieltä. Ja Hennes & Mauritzissa oli mahtava valikoima, parempi kuin Myyrmannissa ja Forumissa.

Flying Tiger oli myös mahtava paikka, sain monta hyvää ideaa mitä ostaa ystävilleni lahjoiksi, ja mitä hankkia Halloween- juhliini.

 

Käppäilimme takaisin Kaisalle, olin nimittäin unohtanut käsineeni sinne. Hain ne, ja sitten hän saattoi minut juna- asemalle.

 

Päätin matkustaa kehärataa pitkin Helsingin keskustaan, sieltä toisella junalla omille kotikulmille, jotta minulla olisi aikaa kirjoittaa päiväkirjaa.

 

Torstaiaamuna heräsin siihen että sohaisin kyynärpäälläni villalankakerän yöpöydältäni lattialle. Mielessäni välkähti täysin absurdi ajatus siitä, että kyseinen tapahtuma oli pahinta mitä voi tapahtua.

 

Nousin myöhemmin ja olin huonolla tuulella. Päätin lähteä käymään Lapinlahden Lähteessä jotta saisin edes jotain tekemistä.

Soitin Mellalle ja sovin että tulisin tänään käymään. Matkustin junalla keskustaan ja kävelin Baanaa pitkin Lapinlahteen.

 

Paikan päällä silitin yhden pöytäliinan, juttelin muiden kanssa, join kahvia ja söin pullaa. Poistuin huomattavasti paremmalla tuulella.

 

Kävelin Hietaniemen hautausmaan viertä ja olin suorastaan hämmästynyt kaikesta kauneudesta ympärilläni.

 

Kotiin palattuani lähdin saman tien kuntosalille. Jaksoin kävellä juoksumatolla vain seitsemäntoista minuutin verran, mutta jaksoin käyttää kaikkia kuntosalilaitteita enemmän kuin kaksikymmentä nostoa.

 

Pukuhuoneessa harhat kiusasivat minua taas, elin uudelleen muistoja yläasteen liikuntatunneilta. Jaksoin kuitenkin käydä suihkussa.

 

Kotiin palattuani oli jo pimeää. Laitoin tavarat paikoilleen, otin iltalääkkeet ja menin nukkumaan, ja tulin ajatelleeksi että olen viime yöt valvonut myöhään läppärin, älypuhelimen, päiväkirjan ja muun median kanssa.

 

Yöllä näin taas unia kesämökistä, ne tuntuivat hyvin todellisilta vaikka olivatkin absurdeja.

 

Kävin sosiaalitoimistossa tulostamassa pari kuittia tositteeksi siitä että olen maksanut lipun Nuorisoasuntosäätiön yksityistilaisuuteen Valokarnevaaleille, sen jälkeen tein toimeentulotukihakemuksen ihan vain kokeeksi, jos saisin ylimääräistä rahaa.

 

Lähdin tapaamaan äitiäni. Matkustin bussilla kotikotiin, perillä join hieman kahvia ja sain äidiltä rahaa.

 

Matkustin bussilla takaisin kotikulmille. Ostin kirjakaupasta uuden päiväkirjan ja apteekista pari huulirasvaa.

 

Lähdin tapaamaan Miretteä, olimme menossa Linnanmäen Valokarnevaaleille.

Matkustin junalla Helsinkiin ja tapasin Mireten vakituisessa tapaamispaikassamme.

 

Matkustimme ensin metrolla, sitten ratikalla Linnanmäelle, ja ehdimme paikalle juuri kun ovet avattiin.

 

Mireten ansiosta uskalsin käydä ”hurjissa” laitteissa, meillä oli aivan tajuttoman hauskaa! Kävimme ravintolassa syömässä kierreranskalaisia, saimme sopivasti energiaa ja lämpöä jatkaaksemme huvittelua.

 

Lähdimme vasta sulkemisaikaan, matkustimme bussilla keskustaan ja kävimme supermarketissa ostamassa ruokaa illaksi.

 

Menimme Mireten kämpille yöksi, laitoin mozzarellatikkuja ja juustomakaronivuokaa illalliseksi.

 

Seuraavana päivänä menimme minun luokseni, olimme siellä yötä.

 

Sunnuntaina hain polkupyöräni kirjaston nurkilta ja fillaroin kotikotiin tapaamaan porukoita.

Valvoin viime yönä melkein kello puoli kahteen aamulla, oli niin maaninen olo. Onneksi sain päättäväisesti sammutettua läppärini (noin puoli tuntia kestäneen päivityksien asentamisen jälkeen) ja laskettua älypuhelimen ja päiväkirjan käsistäni, sitten sammutin valot ja painoin pään tyynyyn.

Nenäni oli totaalisesti tukossa, enkä kyennyt niistämään sitä. Jouduin hengittämään suun kautta koko yön.

Mietin pitäisikö minun hankkia nenähuuhtelukannu, mutten varmastikaan jaksaisi olla aina täyttämässä sitä suolavedellä ja sitä paitsi pelkään että se valuu kurkkuuni. Luulen että hankin Vicks Sinex- nenäsumutetta, se on auttanut minua aiemminkin. Säilytän yhtä pullollista aina yöpöytäni laatikossa.

 

Näin unta jossa pankkitililläni oli 3555 euroa ja 99 senttiä. Sen jälkeen näin unta novellista jota kirjoitan parhaillaan, sitten näin unta jossa harhailin autotien viereisellä kalliolla jossa asusti viikinkejä, sitten tapasin ystäväni Eleclyan ja Suvicitan ja päätimme pitää piknikin keskellä autotietä.

 

Heräsin aamulla kello seitsemän aikoihin, ja hetken minulla oli sellainen olo kuin olisin ollut paperista tehty, mutta ainakin minulla oli suhteellisen terve olo. Sitten nesteet lähtivät taas liikkeelle, nenäni alkoi vuotamaan kuin ränni ja yskin aika ikävästi. Ihmeellistä kuinka yhteen ihmiseen mahtuu melkein tonnikaupalla räkää.

 

Noustuani kello kymmenen aikaan aamulla menin kylpyhuoneeseen ottamaan aamulääkkeet, ja huomasin olevani harvinaisen hyvässä kuosissa; eilen pesty tukkani näytti olevan vieläkin kuin vastapesty ja se asettui siististi paikalleen kun olin kammannut sen, ja kasvojeni iho oli kuulas ja persikkainen kun olin pessyt ja rasvannut sen. Huuletkin olivat suorastaan kirsikanpunaiset kun olin laittanut niihin huulirasvaa.

 

Otin aamulääkkeet ja pukeuduin, surffailin hieman netissä, ja sen jälkeen lähdimme Mireten kanssa käymään Myyrmannin Citymarketissa. Ostimme Juhlapöydän konvehteja ja suosikkijuomiamme; jääkahvia, jääkaakaota, ja jääteetä.

Ulkona oli aurinkoista mutta kylmää, arvelin että myöhemmin päivällä olisi tietysti taas kuuma.

 

Perillä kotona otin pyykit pois kuivaustelineistä ja silitin ne, sen jälkeen kun Mirette lähti käymään ulkona imuroin lattian ja siirtelin huonekaluja saadakseni imuroitua lattian niiden alta. Sinne olikin kertynyt aika paljon pölyä ja muuta rojua.

Vielä pitäisi mopata lattia, luulen että teen sen huomenna.

 

Puistelin eteisen maton parvekkeella ja etsin lisää poislahjoitettavaa tavaraa.

 

Myöhemmin päivällä soitin Eleclyalle ja kysyin saammeko minä ja Mirette tulla käymään. Hän sanoi että saamme, ja että Suvicita olisi kanssa kylässä.

Lähdimme käymään Ärrällä lataamassa Mireten matkakortin, sen jälkeen matkustimme bussilla Eleclyan kotikulmille.

Kuinka ollakaan, Eleclya ja Suvicita olivat lähteneet käymään kaupassa, eikä Sorsakaan ollut paikalla. Kostoksi kävin pihakoivun juurella kyykkypissalla.

 

Istuimme rottinkisissa puutarhatuoleissa, sitten puisessa pihakeinussa, sitten Eleclya ja Suvicita saapuivat ja päästivät meidät sisälle.

Söimme hedelmäkarkkeja, suklaata, nacho- sipsejä ja joimme kaakaota ja limsaa.

Myöhemmin päivällä Sorsa saapui kotiin sienimetsästä. Laitoin astiat astianpesukoneeseen ja roskat roskikseen ja lehdet siistiin pinoon, sitten menimme Eleclyan huoneeseen jossa laitoin nenäni alle Vicks Vaborub- voidetta. Se itse asiassa auttoi minua hengittämään paremmin, vaikka kyseinen voiteen viimeinen käyttöpäivä oli ollut vuoden 1993 joulukuussa.

 

Lähdimme ulkoiluttamaan Eleclyan koiraa Hipsua, sen piti käydä iltapissalla.

Otimme valokuvia ystäväporukastamme ja kävimme muutamassa leikkipuistossa, meillä oli aivan mahdottoman hauskaa.

 

Eleclyalle palattuamme joimme kaakaota, sitten lähdimme kotiin. Minä ja Mirette matkustimme bussilla Myyrmäkeen.

Perillä kotona toteutin pitkäaikaisen unelmani, eli katsoin elokuvan Silent Hill: Revelation. Vaikka olenkin jo ohittanut kauharifanityttövaiheeni, elokuva oli silti viihdyttävä.

 

Huomenna on taas maanantai, aion hoitaa ne kotityöt joita en ehtinyt tehdä viikonlopun aikana.

ASPA- työntekijäni tulee käymään kello puoli kolmelta iltapäivällä, sillä aikaa voisin tiskata astiat ja silittää pyykit. Tapaamisen jälkeen lähden käymään Tyttöjen Talolla ja sitten Amos Andersonin taidemuseossa.

Näin tänä aamuna niin kivoja unia, ettei minun tehnyt mieli nousta sängystä.

Minulla on maatessani tapana taivutella oikeaa polvitaivetta, niin että siitä kuuluu tyydyttävä naksahdus.

 

Noustuani kello oli varttia vaille puolenpäivän. Otin aamulääkkeet, pesin kasvoni ja pukeuduin sellaiseen 50- luvun kotirouva- tyyppiseen mekkoon jonka olin ostanut Kampin Morticiasta, se oli ollut juuri minun kokoani ja maksoi vain kymmenen euroa.

Jouduin pukemaan alle urheilurintaliivini, sillä minulla ei ollut puhtaita rintaliivejä. Tai siis oli minulla yhdet, mutta olin unohtanut ripustaa ne kuivumaan pyykkikonepesun jälkeen.

 

Lähdin käymään Myyrmannissa, minun oli noudettava pari pakettia postista.

Myyrmannissa oli meneillään Myrrikaani- tapahtuma. Kävin postissa hakemassa pakettini, sitten osallistuin arvontaan. En voittanut lahjakorttia enkä kahvipaketti- suklaalevy- yhdistelmää, mutta kannatti yrittää. Yksi mies oli osallistunut viidellä eri kupongilla, joissa oli kaikissa sama nimi. Sain myöhemmin kuulla, että pääpotti eli viidensadan euron verran kattavan lahjakortin oli voittanut joku henkilö joka oli lahjoittanut sen köyhälle perheelle jolla oli viisi lasta. Olihan se tietysti hyvä teko, mutta jos minulla olisi ollut niin paljon massia käytettävissä, olisin ostanut Citymarketista ruokaa, hygieniatuotteita, vaatteita, pyyhkeitä, ja pari ylimääräistä peittoa ja tyynyä yökylävierailleni.

 

Palasin kotiini hieman allapäin. Minulla oli tuhat ja yksi tehtävää tekemättä, mutten jaksanut tehdä mitään.

Vaihdoin mekkoni pyjamahousuihin ja t- paitaan, sillä minulla ei ollut sopivia legginsejä kyseisen mekon kanssa, oli raivostuttavaa kun pikkuhousut vilkkuivat ja kylmä syystuuli nuoleskeli paljaita reisiäni.

 

Laitoin herätyskellon soimaan klo 14:50. Kun se oli soinut, lähdin Myyrmanniin tapaamaan ystäviäni; Mirette, Odessa, Eleclya, ja Suvicita saapuivat paikalle. Siinä vaiheessa iltapäivää oli jo helteistä ja aurinkoista, verrattain keskipäivään kun oli ollut pilvistä ja viileää.

Menimme yhdessä Starbucksiin, siellähän on tapana että kertakäyttöisiin muoviastioihin kirjoitetaan ostajien nimet; jostain syystä minun kahvittomasta frappuccinostani tuli ”Piia”, Mireten taas kirjoitettiin ”Pirette”. Eipä siinä mitään, saimme makeat naurut ja makeat juomat.

 

Matkustimme junalla Pasilaan, sieltä kävelimme Linnanmäelle. Matkan aikana Suvicita pelasi Pokémon Go!- peliä ja pyydysti Jynx- pokemonin.

 

Perillä Linnanmäellä istuimme hetken kallioilla paistattelemassa aurinkoista iltapäivää.

Etuportilla ystävällinen vartija tarkisti kaikkien laukut, onneksi meillä ei ollut mitään hälyttävää.

 

Kävimme muutamissa laitteissa, suosikkini oli ehdottomasti Panoraama. Oli mahtavaa nähdä auringonpaisteisen kaupungin yli, ja vatsasta sieppasi mukavasti.

En kyllä ymmärrä mikä logiikka siinä on, että Linnanmäen huvipuiston tulot menevät köyhien lapsiperheiden tukemiseen kun ottaa huomioon että köyhillä lapsiperheillä ei edes ole varaa käydä niin kalliissa mestassa. Itse päätin että seuraavan kerran kun saan tukiaiset, menen ostamaan rannekkeen Linnanmäelle ja SeaLifeen, ostan hattaran ja burriton ja metrilakua ja ranskanperunoita, ja varmaan niitä ihkuja rentoutusmusiikkilevyjä SeaLifen myymälästä

 

Illemmalla Eleclya ja Odessa menivät jonottamaan Halloween- aiheista kasvomaalausta. Minä, Mirette ja Suvicita istuimme penkeillä, söimme happaman omenan makuista hattaraa ja kiemuraisia ranskanperunoita.

 

Minä ja Mirette lähdimme yhdessä kotiini. Ohitimme matkalla kivijalassa sijaitsevan kauneushoitolan, joka vaikutti ammattimaiselta eikä sellaiselta aasialaisten maahanmuuttajien ylläpitämältä halpishoitolalta. Päätin että menisin sinne joskus.

 

Matkustimme ratikalla Hakaniemeen, sieltä metrolle Mireten kämpille, kävimme matkan aikana Alepassa ostamassa ruokaa.

 

Perillä Miretellä autoin häntä siivoamaan. Lähdimme yhdessä minun kämpilleni yöksi, lainasin samalla Mireteltä korkean jakkaran jonka avulla saisin kiinnitettyä verhot kotonani, ne ovat irronneet muutamasta klipsistä.

 

Matkustimme metrolla Rastilaan ja sieltä bussilla Myyrmäkeen. Kello alkoi olla jo kymmenen illalla.

 

Perillä kotonani Mirette laittoi margarita- pitsaa, minä kiinnitin verhot paikoilleen.

 

Huomenna minulla ja Miretellä on aikainen herätys, menemme kymmeneksi yhteen ilmaiseen koiranäyttelyyn Odessan, Eleclyan, ja Suvicitan kanssa, sen jälkeen menemme Eleclyan luo, ja sen jälkeen (jos vain jaksamme) käymme Helsingissä kuvaamassa luontoa. Minun pitää myös pestä monta koneellista pyykkiä ja siivota ja päivitellä blogeja.

 

Ai niin, niissä postipaketeissa oli netistä tilaamani Anna & Elsa– reppu, hyvin nätti ja käytännöllinen mutta liian pieni minun tavaroilleni. Toisessa paketissa oli mustavalkokeltaisia Haisuli- kuvioisia Finlayson- minipyyhkeitä, jotka on tarkoitettu ystävilleni käsipyyhkeiksi.