Minä en niinkään perustaisi vaikka tulevat talvet olisivat täysin lumettomia. Arvostan sellaisia synkkiä harmaita päiviä, ja sitä paitsi ei ole kivaa tarpoa umpihangessa tai liukastella jäällä.
Kävin viime viikolla paikallisessa leipäjonossa, en käy toista kertaa. En tykkää siitä uskonnontuputuksesta enkä niistä viinalta lemuavista pultsareista, sitä paitsi sieltä ei edes saa kunnon ruokaa.
Lauantaina menin Heidin järjestämiin Halloween- bileisiin, sitä ennen minä, Mirette, ja Eleclya menimme Suvicitan luokse. Hänen koiransa Jofa ja Fantom haukkuivat meitä ja antoivat märkiä pusuja.
Suvicita oli laittanut ruokaa, minä söin perunamuussia ja lihatonta makaronilaatikkoa kunnes kylkiä pakotti. Nukuin päiväunet Suvicitan sängyssä samalla kun muut meikkasivat.
Heidin luona oli myös hänen puolisonsa Jari, ja yhteiset ystävämme Susa ja Ansku. Meillä oli mukavaa, söimme herkkuja, kuuntelimme musiikkia, ja katsoimme televisiota.
Juhlien jälkeen Mirette tuli minulle yöksi. Sunnuntaina kävin vanhempieni luona kylässä.
Maanantaina Eleclya tuli käymään luonani, olin luvannut antaa hänelle vanhat moottoripyöräbuutsini koska häneltä puuttui talvikengät.
Suurimman osan päivästä en tehnyt muuta kuin nukuin. Iltapäivällä sain noustua sen verran, että suunnistin toiselle puolelle kotikaupunkia käydäkseni perheryhmässä, minne äitinikin tuli. Siellä sai sentään kahvia ja suklaamurukeksejä.
Illalla sain raahauduttua kuntosalille, mutta minulla oli niin paha PMS että jaksoin kävellä juoksumatolla vain viitisen minuuttia, sitten menin suihkuun ja palasin kotiin.
Päivän aikana sain kuitenkin kotitöitä tehtyä; imuroin ja moppasin lattian, mikä on yleensä raskain kotityö mikä viikon aikana pitää hoitaa.
Annoin itselleni propsit siitä että ainakin lähdin salille, kävin samalla tukkapesulla, ja olin saanut lattian jynssättyä.
Tänään menin ystäväni Mireten kanssa ”peffateatteriin” katsomaan Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! Meillä oli eväänä Ben & Jerry- jäätelöä.
Elokuvan jälkeen menimme Tyttöjen Talolle, meitä ja muutamaa muuta tyttöä haastateltiin Anna- lehteen.
Kävin äitini luona niin kuin joka tiistai, söin jääkaapin tyhjäksi ja join hieman kahvia.
Lähdettyäni kävin lähimmässä supermarketissa. Olin vähällä hyppiä seiniä pitkin silkasta riemusta kun huomasin että manga- hyllystä löytyi Uusi Sherlock: Vaaleanpunainen kuolema mangaversiona!
Olen huomannut etten ole enää iltaisin niin ahdistunut kuin ennen, olen lähinnä alakuloinen. Ilmeisesti talvi vaikuttaa siihen, reagoin niin herkästi luontoon.