Kategoria: angsti

Avaruuksissa liitelen

Näin edellisenä yönä unta jossa tapasin ystäväni Kaupunkishamaanin. Minulla on niin kova ikävä häntä, kunpa saisin tavata hänet pian.
Näin myös unta Michael Bayn Transformers- elokuvista, taivaallisen kauniista maisemista, ja hyvin todentuntuista unta jossa isäni kyyditsi minut ja äitini autollaan Tampereelle. Olen nähnyt niin monta unta Tampereen keskustasta, että olen jo melkein unohtanut miltä se näyttää oikeasti.

Herättyäni kello oli jo yli keskipäivän. En ehtinyt novellinluku- ja neulepiiriin, eikä minulla ollut varaa matinealippuun, joten päätin että hengailisin kotona kunnes tulisi aika lähteä seurakunnan nuorteniltaan. Ja kyllähän minä tekemistä keksisin, ei siinä mitään.

Nousin, otin aamulääkkeet, peseydyin ja pukeuduin ja join kahvia. Aloin taas yskimään ja niistelemään nenääni; räkä alkaa aina virtaamaan heti kun nousen vuoteeltani.

Puuhastelin omiani, kirjoitin päiväkirjaani ja blogialustaani, siivosin kotiani ja neuloin peittotilkkua.
Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut sisällä kotonani monta tuntia päiväsaikaan, ja aidosti viihtynyt.

Päätin lähteä käymään toisiksi lähimmässä kirjastossa käyttääkseni nettiä. Kotiani lähin kirjasto on remontissa, ja toisiksi lähimmässä voi lainata läppärin kirjastokorttia käyttäen.
Kävin ensin lähimmässä kauppakeskuksessa katselemassa eri kauppoja, ja osallistuin Fortumin arvontaan; siinä saattoi voittaa viidensadan euron lahjakortin K- tai S-konsernin kauppoihin. Ajattelin ettei minulla ollut mitään menetettävää, viidelläsadalla eurolla saisi paljon ruokaa ja hygieniatuotteita.

Matkustin kirjastoon ja lainasin läppärin automaatista.
En viitsinyt päivittää blogejani, sen sijaan surffailin Tumblrissa ja Facebookissa.
Surffaillessani netissä minulla alkoi olla oudolla tavalla pakokauhuinen olo, aivan kuin minulla olisi ollut paniikkikohtaus. Sydäntäni kouristeli ja minusta tuntui aivan kuin jotain pahaa tulisi tapahtumaan.
Sairaudessani on se outo, tai oikeastaan hyvä, puoli että vaikka kuinka paha olo minulla olisi ja vaikka kuinka outoja ajatuksia minulle tulisi, tiedän heti että sehän on vain minun ongelmallinen aivokemiani.
Yksi sairauteni oireista on etukäteispelko siitä, että jotain kauhean pahaa tulee tapahtumaan päivän aikana. Mitään kauhean pahaa ei yleensä tapahdu, ja jos tapahtuu, minulla on sen verran positiivinen ja optimistinen ja samalla myös terveen looginen arkielämän asenne; vastoinkäymiset voi ratkaista helpolla.

Mietin menenkö sittenkään käymään kirkolla. Minulla oli vieläkin paniikkinen olo, ja busseja ja junia kulki harvoin.
Soitin äidilleni ja sovin että tulen käymään ex tempore hänen luonaan, hän sirkutti että saan tulla.

Kävelin vanhempieni kotiin, äiti otti minut vastaan. Isä oli pelaamassa salibandya.
Otin muutaman rauhoittavan, join kahvia ja appelsiinimehua, söin salmiakkisuklaavohveleita, Herrasväen pikkuleipiä, cashew- pähkinöitä, pisaratomaatteja, ja tummia viinirypäleitä. Katselin televisiosta kokkiohjelmia äitini kanssa.

Harjasin hampaani sillä varahammasharjalla jota pidän vanhempieni luona, ja heitin sen samalla roskikseen sillä sen harjakset ovat alkaneet jo hapsottamaan ja olin muutenkin siirtänyt keuhkoputkentulehdus- pöpöni siihen.

Oloni alkoi käymään raukeaksi. Päätin lähteä kotiin kävellen, jotta minulla olisi aikaa rauhoittua.
Kumma kyllä, minulle ei tullut hengenahdistusta tai yskää vaikka kävelinkin aika reippaasti. Luulen että voin mennä kuntosalille lauantaina, ihan vain kokeillakseni kepillä tulta, että voinko jo alkaa treenaamaan.
Eikä minulle myöskään tullut paniikkia tai ahdistusta, oli vain mukavaa katsella laskevaa aurinkoa ja nauttia raittiista ilmasta.

Olisin halunnut käydä vielä ostarilla, mutta kello oli melkein kahdeksan illalla ja siihen mennessä kaikki minikaupat kuten vaate-, koru-, ja kirjakaupat ovat jo suljettu. Kävin supermarketissa katselemassa lahjapaperirullia ja onnittelukortteja.

Palasin kotiin ja keitin kupin kahvia. Join sen maidolla, ja laskin että minun pitää odottaa varttia yli kymmeneen asti kunnes otan antibiootit.

Minulla on ollut hieman outo tunne viime aikoina, aivan kuin kaikki tavallinen ja arkinen olisi kadonnut. Vaikka sekin on vain se ongelmallisen aivokemiani aiheuttama tunne, eikä minulla ole myöskään ollut hälyttävän pahaa oloa.

Huomenna on kiireinen päivä; pitää nousta sopivan aikaisin ja alkaa siivoamaan heti aamusta, ja pitää myös pestä hiukset sillä olen menossa kampaajalle.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään puoliltapäivin, sen jälkeen menen kampaajalle leikauttamaan tukkani takatukasta polkkatukaksi, ja tasoittamaan latvojani.
Sitten menen käymään äitini luona, sen jälkeen voisin käydä jossain museossa.
Saan huomenna takuueläkkeeni, sellaiset 131 euroa, joista sata euroa menee vuokrarästien maksuun. Loppurahat menevät kampaajalle, onneksi saan ns. opiskelija- alennusta eli kun kampaajaksi opiskeleva leikkaa tukkani, maksan vain puolet normaalista hinnasta. Jos rahaa jää jäljelle, ostan varmaan ruokaa tai hygieniatuotteita.
Täytyy myös muistaa lähettää nimipäiväkortti yhdelle ystävälle, viedä vanha päiväkirja kellarikomeroon, ja viedä yksi lasku sossuun.

Ai kun hyvältä tuntuu peti

Eilisiltana nukkumaan mentyäni tunsin alavatsassani kouristelua. Mietin olisiko syynä toksinen sokkioireyhtymä, ottaen huomioon etten ollut viitsinyt tyhjentää kuukautiskuppiani noin 16 tuntiin. Mietin pitäisikö minun mennä kylpyhuoneeseen tyhjentämään se, mutta en jaksanut nousta sillä sänkyni tuntui niin mukavalta. Onhan sekin tapa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

Näin suorastaan pakahduttavan kauniita unia; olin turkulaisessa taidemuseossa, ajelin autolla sateisena iltana, kävelin arktisen maiseman halki niin kuin jossain Björkin musiikkivideossa.
Heräsin aikaisin ja jatkoin itsepäisesti nukkumista. Oloni tuntui hyvältä, mutta minulla oli myös outo tunne siitä että vaikka kuinka asettelin käsivarsiani, en löytänyt hyvää nukkuma- asentoa.

Noustuani kello oli jo yksi iltapäivällä. Otin aamulääkkeet, peseydyin, pukeuduin, join aamukahvin, ja sitten oli jo aika lähteä.

Kävin paikallisessa kirjastossa, jossa oli Novellikoukun eli neule- ja lukupiirin viides syntymäpäivä. Tarjolla oli kakkukahvit, mutten viitsinyt jäädä pitemmäksi aikaa sillä minun piti ehtiä Toivotorstaihin.

Matkustin Helsinkiin ja menin suoraan Lappariin. Äiti tuli minua kadulla vastaan, hän oli menossa kotiinsa.

Lapparissa oli tänään hiljainen päivä, paikalla oli ainoastaan minä, Mella, Minni ja Kenny, ja muutama muu palveluohjaaja.
Nautin tarjolla olleita herkkuja ja kahvia, ja kävin saman talon yläkerrassa sijaitsevassa taidenäyttelyssä.
Kun Helmi- yhdistyksen huone vapautui, menin sinne juttelemaan Minnin kanssa. Hyi hevosen helvetti että siellä haisi niin viheliäiselle hielle, selvästi oli mies ollut huoneessa.
Minä ja Minni sovimme että tapaisimme ensi kuussa, hän tulisi vierailemaan kotiini. Pyysin myös Mellaa käymään.

Myöhemmin päivällä lähdimme Minnin samaa matkaa pois. Kävelimme yhdessä metroasemalle, minä jäin pois keskustassa ja kävin muutamassa vaatekaupassa.
Yhdessä suosikkivaatekaupassani oli aiemmin myynnissä kirkkaan pinkkejä pitkähelmaisia vetoketjullisia huppareita, mutta ne olivat loppuunmyyty. Harmi, olisin halunnut ostaa sellaisen kesäksi.

Matkustin kotiini, ja aloin olla huonolla tuulella.
Kotiseuduille palattuani kävin Hennes & Mauritzissa. Harkitsin että ostaisin kesätakiksi Coachellan kukkakirjaillun farkkutakin.

Perillä kotona puuhastelin omiani. Neuloin, selailin Tumblr- sivustoa, järjestelin tavaroitani, luin sarjakuvia ja kirjoja, ja olin vieläkin julmetun huonolla tuulella.

Minulla alkoi olla kerrassaan kamala olo. Aivan kuin olisin ollut kiirastulessa; samaan aikaan en ollut olemassa, ja samaan aikaan minusta tuntui kuin olisin kaiken maailman kärsimyksen fuusio. Olemassa olemattomuuden sietämättömyys.

Otin kolme rauhoittavaa ja tein pari voileipää, jotta saisin verensokerini tasoittumaan.

Kävin kellarikomerollani järjestelemässä tavaroitani. Ajattelin että jossain vaiheessa ostaisin useamman muovisen säilytyslaatikon; ainakin yksi naamiaisasusteille, ja toinen vanhoille papereille. Ja muutama kartonkinen uusille ja vanhoille päiväkirjoille.

Minua nauratti kun valot sammuivat yhtäkkiä; talonyhtiön julkisiin tiloihin on asennettu liiketunnistimelliset valaisimet, jotta ihmisten ei tarvitsisi rämpytellä valonkatkaisinta. Menin käytävään huitomaan kädelläni, ja valkeus tuli.

Pian oloni parani taas, ja olin hyvällä mielellä. En ehtinyt seurakunnan nuorteniltaan, mutta mitäpä tuosta.
Illan tullen otin lääkkeet, harjasin hampaani, ja puin yöpaidan päälleni.
Tyhjensin kuukautiskuppini, ja huomasin että kuukkarit alkavat veren vähyydestä päätellen olemaan ohi.

Huomenna on kiireinen päivä. Heti kun olen ponkaissut sängystä ylös, aion pestä lakanat ja pyyhkeet, laittaa peiton ja tyynyn ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, ja viedä roskat.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään varttia yli puolenpäivän, tapaamisen aikana aion tiskata astiat ja silittää pyykit.
Heti tapaamisen jälkeen lähden käymään vanhempieni kotona tervehtimässä äitiäni.
Illalla menen Punaisen Ristin nuorten ryhmään.

En ole tässä vähään aikaan viitsinyt päivittää, sillä olen suurimman osan ajasta nukkunut tai potenut jouluangstia ja identiteettikriisiä. En tiedä olenko sittenkin katkera ja kyyninen nihilisti, vai iloinen ja onnellinen pikku tonttutyttö? Haluaisin olla viimeksi mainittu, vaikka taidan olla enemmän edellä mainittu.

Vaikka olenkin boheemi, olen iloinen etten ole riippuvainen huumeista, alkoholista, tai tupakasta.

 

Keskiviikkoiltana olin ottanut iltalääkkeeni ja neljä rauhoittavaa, enkä siltikään saanut unta. Harhailin pitkin kotiani ja pengoin kaappejani etsiessäni tavaroita joita lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.

 

Torstaiaamuna olin niin aikaisin hereillä, että menin käymään terveyskeskuksessa varaamassa ajan terveystarkastukseen muutamasta hyvästä syystä; Miksi ihoni kutisee ja punoittaa? Miksi vatsani menee helposti sekaisin? Voinko saada sitä ihonkutinan vastaista voidetta reseptille? Onko minulla minkäänlaisia allergioita? Miksi nenäni vuotaa joka päivä? Onko minun mahdollista päästä lääketieteen avulla eroon Frezza Mocca- jääkahviriippuvuudestani?

Sen ohella aion käydä vuosittaisessa terveystarkastuksessa tarkistuttamassa silmät, korvat, nenän, suun, hapenottokyvyn, ja verenkuvan.

Samana päivänä kävin Helmi- talolla joulupuurojuhlassa, siellä oli ihan mukavaa. Sen jälkeen kävin Forumissa ihkuttamassa vaatekauppoja ja olin heittää kärrynpyöriä silkasta ilosta kun huomasin että kaupoissa on alennusmyynti, ja aika moni suosikkivaatteeni oli tarjouksessa. Päätin että ensi viikolla kun saan takuueläkkeeni, ostan Hennes & Mauritzista, Monkista, ja Gina Tricotista kaikki ihkuttamani vaatteet.

 

Perjantaiaamuna heräsin outoon psykoosinomaiseen tunteeseen, jossa kuulin outoja hälyääniä ja näin väräjäviä kuvia. Nousin sängystä, otin aamulääkkeet, ja kävin takaisin pitkäkseni.

HoivaOnni- työntekijäni tuli käymään, hänen lähdettyään kävin takaisin pitkäkseni ja nukuin iltaan asti, kun tuli aika ottaa aamulääkkeet ja mennä takaisin nukkumaan.

 

Lauantaina podin angstia suurimman osan aamupäivästä. Myöhemmin päivällä ystäväni Lauski tuli käymään, hän toi hedelmäkarkkeja ja vaahtokarkkeja.

Seuraavaksi saapui Mirette, sitten Odessa. Lauski joutui lähtemään, sillä hänellä oli vielä joululahjaostoksia tekemättä.

 

Eleclya ja Suvicita saapuivat myöhemmin, he toivat kassikaupalla ruokaa; kahvijauhetta, maitoa, marenkeja, sipsejä, karkkeja, piparkakkuja, mokkapaloja, pitsapasteijoita; ja vanhoja vaatteita. Minä sain esiliinan ja kaksi mekkoa.

 

Söimme ja joimme napamme täyteen, kuuntelimme musiikkia, juttelimme, piereskelimme, nauroimme, lauloimme, otimme valokuvia.

 

Kello kahdeksan aikaan otin iltalääkkeeni ja kävin suihkussa.

 

Mirette, Suvicita, ja Eleclya jäivät yöksi, Suvicita ja Eleclya lähtivät käymään karaokebaarissa ja minä ja Mirette surffailimme netissä omilla läppäreillämme.

 

Huomenna aloitan jokavuotisen joulusiivouksen; käyn läpi kaapit ja laatikot, ja jokaisen sauman ja nurkkauksen.

Nukuin perjantain ja lauantain välisen yön sohvasängylläni, joka normaalisti on vieraiden käytössä. Tämä siksi, että peittoni, tyynyni, ja sijauspatjani olivat parvekkeella tuulettumassa niin kuin joka viikonloppu. Toivoin että kirpeä pakkasilma raikastaisi ne, ja tappaisi pölypunkit jos niitä siis sattuisi vuodevaatteissa olemaan.

 

Heräillessäni keskipäivän aikaan jouduin nousemaan vähän väliä katsoakseni kelloa, etten nukkuisi pommiin. Olin menossa Suvicitan luokse Mireten ja Eleclyan kanssa, ennen kuin menisimme Heidin pikkujoulujuhliin.

 

Noustuani otin aamulääkkeet, peseydyin, pukeuduin The Ramones- fanipaitaan ja jouluisiin legginseihin. Nautin aamiaisen ja kävin kauppakeskuksessa palauttamassa pulloja, tapasin Lauskin ja Viltsun samalla.

 

Matkustin junalla lähemmäs Suvicitan kotia, tapasin juna- asemalla Mireten ja Eleclyan.

Suvicita poimi meidät kyytiinsä, menimme käymään hänen kotonaan.

Söimme juuresmuussia, suklaavanukasta, ja suolakeksejä, joimme kaakaota ja kahvia.

 

Kun lähdimme Heidin bileisiin, sattui niin ikävästi että Suvicitan saksanpaimenkoira Jofa puri Miretteä kyynärpäästä niin että siihen jäi haava. Laitoin siihen laastarin, ja lohdutimme Miretteä sanomalla että huomenna veisin hänet ensiapuun paikattavaksi ja hankkimaan jäykkäkouristusrokotuksen, ja että kohta olisi tiedossa juhlat jossa on herkkuja ja ystäviä.

 

Perillä Heidin luona Mirette piristyi. Söimme ja joimme paljon herkkuja, otimme valokuvia, kuuntelimme hevimetalli- versioita suomalaisista joululauluista, naureskelimme ja juttelimme.

 

Myöhemmin päivällä Suvicita kyyditsi Eleclyan kotiinsa, ja minut ja Mireten omaan kotiini, Mirette jäi siis yökylään.

 

Seuraavana aamuna oli aikainen herätys. Peseydyin ja pukeuduin ja nautin aamiaisen, sitten lähdimme yhdessä bussilla Haartmaniin päivystykseen, jossa Miretelle annettiin rokotus ja paikattiin hänen haavansa.

 

Palasin kotiin ja huomasin kuukautisteni alkaneen.

Myöhemmin päivällä lähdin tapaamaan ystävääni Riikkaa, en ollut ehtinyt eilispäivänä hänen pikkujouluihinsa joten tänään menin ihan muuten vaan käynnille.

Ihastuin hänen upeaan kaksikerroksiseen pientaloonsa, ja siihen että hänellä oli valtavasti kaikenlaisia herkkuja tarjolla. Hänellä oli myös suloinen pieni koira.

Katselimme hieman televisiota, sitten kun X- Factor alkoi, lähdin käymään Mireten kotona sillä hän oli unohtanut hieman omia tavaroitaan minulle.

 

Matkustin junalla Helsinkiin ja sieltä metrolla Mireten kotikulmille.

Jäin hänelle yöksi. Söimme margarita- pitsaa ja Ben & Jerryn jäätelöä jossa on suklaahippukeksitaikinan palasia.

 

Nukuin yllättävän hyvin Mireten vierassängyllä, minua ei paleltanut eikä ollut levoton olo.

Näin hauskoja fandom- aiheisia unia, nousin vasta kello yhden aikaan iltapäivällä.

Mireten sosiaaliohjaaja tuli käymään ja auttamaan siivoamisessa. Kättelin häntä ja esittelin itseni hänelle, hän oli mukava nuori nainen ja hyvin ystävällinen minua kohtaan.

 

Lähdettyäni kävin Helmessä, join kahvia ja praatailin muiden kanssa, sitten palasin junalla kotiin.

Huomasin että olin unohtanut keittokomeron ikkunan auki, olihan se ihan jees että ilma oli raikastunut. Olin myös jättänyt vierassängyn peitot, tyynyt, ja sijauspatjan parvekkeelle tuulettumaan, hain ne sieltä ja puistelin peitot ja tyynyt ja imuroin patjan ja sohvan.

 

Jaksoin käydä saman päivän aikana kuntosalilla. En tosin jaksanut kävellä juoksumatolla kuin viisitoista minuuttia, mutta jaksoin käyttää pohjelihaslaitetta jota en ole ennen huomannut. En viipynyt salilla kuin ehkä puoli tuntia, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

 

Tiistaina nukuin kello puoli kolmeen iltapäivällä, noustuani pukeuduin ja heitin aamulääkkeet hetulaan, sitten lähdin käymään nuorten aikuisten ryhmässä Myöhätuulessa.

 

Matkustin paikan päälle bussilla. Paikan päällä sain tietää että Irina ja Kim olivat lopettaneet, ja uudet ohjaajat Riikka ja Pia (siis eivät Myyrmäessä asuvat kaverini, vaan saman nimiset ohjaajat) olivat juuri aloittaneet työharjoittelunsa. He vaikuttivat kivoilta.

 

Join niin paljon kahvia ja kaakaota että mahassa alkoi pyörimään. Tämän päivän ryhmän aihe oli tähtitorttujen leipominen, olin yllättynyt kuinka taidokkaasti osasin leipaista omat torttuni. Sain viedä ne kotiin, tosin söin ne matkan aikana.

 

Matkustin bussilla Helsinkiin. Kävin yhdessä vintage- vaatteita myyvistä UFF- myymälöistä bongailemassa uusia vaatteita jotka voisin ostaa ensi viikon rahoilla, ja onneksi löysin niitä; oranssi- ruskea- mustavalkoinen esiliina, josta saisi helposti työstettyä hameen. Punainen minimekko jossa on ohuita valkoisia ristiin rastiin- raitoja, ja tilavat taskut. Tummansininen pitkähelmainen lyhythihainen mekko jossa on pienenpieniä valkoisia kukkakuvioita ja pinkit tereet. Musta tirolilaismekko, jossa on puiset napit. Ajattelin hankkia myös farkkukankaisen minimekon johon voisi piirtää mustalla kangastussilla.

 

Kävin myös parin kadunvälin päässä sijaitsevassa toisessa vintage- vaatteita myyvässä UFF- myymälässä, mutta sieltä ei löytynyt mitään minua kiinnostavaa.

 

Palasin junalla kotiin, hyvillä mielin siitä että huomenna olisi rahapäivä. Kävin illan tullen suihkussa, pesin siilitukkani shampoolla ja käytin sitä apteekista ostamaani vartalovoidetta jonka pitäisi auttaa kutinaan. Ajattelin pyytää lääkäriäni kirjoittamaan sen reseptille.

 

Heti aamulla herättyäni tarkistin nettipankin kautta tilini saldon. Rahaa siellä oli, selvähän se. Lähdin saman tien käymään pankissa Helsingissä asti.

 

Nyt kun minun pitää venyttää penniä pituus- ja leveyssuunnassa, olen päättänyt lakata käyttämästä Visa Electron- korttiani sillä kyseinen pankki veloittaa vallan mahdottomia summia automaatilla asioinnista, käteisnostoista ja saldokyselyistä.

Hyvä puoli siinä on se, että tulee lähdettyä kotia pidemmälle, saan inhimillistä kontaktia, ja säästän rahaa.

 

Matkustin junalla takaisin kotiin ja ostin kauppakeskuksen tavaratalosta viisi Kleenex- nenäliinapakettia. Vaikka ne eivät ole kotimainen tuote, ne tulevat sellaisessa kompaktissa paketissa, samalla tavalla kuin käsipyyhkeet; kun yhden repäisee irti, toinen on valmiina.

Ostin myös kolme pakettia Vuokkoset- pikkuhousunsuojia, jotka ovat sentään suomalainen tuote ja myös hyvin laadukas sellainen.

 

Ostin myös kirjakaupasta onnittelukortit jokaiselle ystävälle, jolla on synttärit ja nimipäivät tässä kuussa. Ostin myös kaksi rullaa lahjapaperia, sellaista kullanväristä jossa on kiiltäviä tähtiä.

 

Ostin myös uuden lakanan Pelastusarmeijan kirpputorilta, ja halvat lapaset Tokmannilta.

 

Kotiin palattuani olin hieman kiukkuinen, mutta sain purettua sen siivoamiseen.

Postiluukku kolahti, sain joulun ensimmäisen joulukortin yhdeltä suomalaiselta LiveJournal- ystävältä, ja ilmoituksen siitä että olin saanut paketin! Tiesin heti että se olisi ystävältäni Zoyalta.

 

Heti kun kello tuli neljä iltapäivällä, menin postiin hakemaan paketin. Se oli tosiaan kyseiseltä ystävältä, ja siinä oli seuraavat tuotteet:

Pieni kiivilintu- pehmolelu

Värityskirja jonka aiheena on Uusi- Seelanti

Neljä pientä pussillista Nescafe- jauhetta

Reilun Kaupan suklaalevy

Kaksi Organik Orangutan- palasaippuaa

Vaaleanpunainen hiusharja jossa on mukana pieni kompakti peili ja kuva yksisarvisesta

Kolme paria nilkkasukkia

Kiinalaista lohikäärmettä esittävä hopeoitu kaulariipus

Pinkkiä kissaa esittävä kuulakärkikynä

Kaksi pinssiä, Hello Pirate Kitty ja Harambe: Never Forget

Hello Kitty- kaulakoru, rannekoru, ja sormus

Oransseja kuminauhoja joista voi tehdä pienen avaimenperän neulomismenetelmällä

Kaksi punavihreää mansikkaa esittävää nappikorvakorua

Irvikissaa tuolin päällä esittävä hopeoitu kaulariipus

Niin ja onnittelukortti, hyvää syntymäpäivää, hyvää joulua ja uutta vuotta.

 

Olin suorastaan yllättynyt lahjojen määrästä, ja olin hyvin ilahtunut ja kiitollinen.

Valitettavasti hyvä tuuleni ei kestänyt koko loppupäivää; olin tietoinen siitä että kaikki rahat olivat menneet, eikä lisää tulisi ennen ensi viikkoa. Lauantaina olisi minun ja parhaan ystäväni Suvicitan yhteiset synttärijuhlat ja pikkujoulut jonne tulisi ystäviä, miten ikinä saisin hankittua heille syötävää ja juotavaa ja joululahjat kasvojani menettämättä?

Itkin itseni uneen, päästyäni pahimman hyöyn yli päätin mennä ruokakauppaan ostamaan suklaakonvehteja. Perillä kotona söin ne ja päätin että kyllä tästä yli päästään.

 

Torstaina menisin varmaan Helmeen, ottaen huomioon että Lappari on kiinni joulunpyhiksi. Voisin myös käydä Kiasmassa ja Tennispalatsin taidemuseossa.

En muistanut ottaa lääkkeitä perjantaiaamuna ja minulla oli pitkän aikaa sen jälkeen vieläkin ahdistunut olo.

Jos unohdan ottaa iltalääkkeet, en saa unta. Jos unohdan ottaa aamulääkkeet, minulla on muutaman päivän sen jälkeen todella paha olla. En koskaan jätä lääkkeitä ottamatta tahallani, mutta unohduksia sattuu.

 

Kävin tapaamassa vanhempiani, niin kuin joka perjantai. Isä antoi minulle rasiallisen kolikoita, viidestäkymmenestä sentistä alaspäin ja muutama sentin ja kahden sentin eestiläinen kolikko, joita hän on keräillyt jonkin aikaa. Minusta on mukava käydä vanhempieni luona rauhallisessa, rakastavassa ympäristössä. Vielä kivempaa on kun tulee joulu.

 

Kävelin kotipuoleen, sillä oli hyvä ilma; synkkä ja myrskyinen yö, tai oikeastaan ilta. Lumikin oli ehtinyt jo sulaa, se oli ihan hyvä sillä minuun vetoaa enemmän synkät päivät kuin se että pitää tarpoa umpihangessa tai liukastella jäällä. Ihmeellistä kyllä että lumi suli yhtä nopeasti kuin se satoi.

 

Kävin kauppakeskuksen kirjakaupassa ostamassa pari muistikirjaa ja taikamustekynää, ja muutaman kahvijuoman.

 

Perillä kotona minulla oli niin ahdistunut olo, että aloin itkemään ensimmäistä kertaa kuukausiin.

Kun olin lapsi, itkin niin paljon että minut määritettiin häirikkötapaukseksi. Kun olin teini, nauroin niin paljon että minut määritettiin uudelleen häiriköksi.

 

Yritin soittaa kirkon auttavaan puhelimeen, siellä ei vastattu. Yritin soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, jouduin jonottamaan vartin ja sitten siellä vastasi joku mies.

 

Lopulta rauhoituin otettuani iltalääkkeet ja menin keskiyön aikaan nukkumaan, ja olin jo aika hyvällä tuulella ja naureskelin.

 

Nukuin lauantaina melkein kello kolmeen iltapäivällä. Noustuani otin aamulääkkeet ja pukeuduin.

 

Ulkona jo näyttäytyi aurinko, ajattelin mennä kävelylle sillä oli juuri ihanteellinen sää siihen. En kuitenkaan jaksanut, sillä minulla oli paljon tekemistä kotona, vaikka en tehnytkään muuta kuin istuskelin ja surffailin netissä.

En ole käynyt kävelyillä tai polkupyöräajeluilla pitkään aikaan. Ensinnäkin siksi että vuorokaudessa on liian vähän tunteja siihen että ehtisin vain lähteä pois kotoa ja palata takaisin, ja sitä paitsi pelkään että saan psykoosin tai hypoglykemiakohtauksen kaukana kotoa. Kuntoni on muutenkin niin rapistunut että en jaksa harrastaa liikuntaa, en edes muista milloin viimeksi kävin kuntosalilla tai uimahallilla.

 

Minulla oli tuhat ja yksi tehtävää hoidettavana, piti pestä pyykkiä ja silittää ja tiskata ja imuroida, mutta päätin jättää sen huomiseen.

Kyllähän minä sen ymmärrän että pitää antaa itselleen armoa, jos ei jaksa niin sitten ei vaan jaksa. Mutta minä olen jo useamman viikonlopun ajan laistanut kotitöistä koska ei vaan jaksa, ja jossain vaiheessa ne pitää hoitaa.

 

Olin ottanut muutaman rauhoittavan aiemmin päivällä, ne eivät saaneet oloani paremmaksi mutta uuvuttivat minut niin että nukuin kello viidestä illalla melkein keskiyöhön. Nousin ottamaan iltalääkkeeni ja menin täysissä pukeissa sohvasängylle nukkumaan.

 

Noustuani aamulla minulla oli tunne siitä että olen sairastumassa flunssaan, sehän tästä vielä puuttuikin.

 

Lähdin tapaamaan vanhempiani. Söin lounasta heidän kanssaan ja join hieman kahvia, ja oloni parani ainakin jonkin verran.

 

Päätin kävellä kotiin. Kävin samalla kauppakeskuksessa katsomassa joulutuotteita.

Mietin mitä ostaisin ensi viikolla kun saan takuueläkkeeni; minun pitäisi mennä manikyyriin, ostaa uusi talvitakki ja käsineet, ja varmaan jotain joulutuotteita. Rahat eivät varmaan riitä niiden ohella joululahjoihin ja joulukortteihin.

 

Palattuani kotiin pesin koneellisen pyykkejä, kävin samalla suihkussa. Olosta tuli aika freesi.

Pesin toisen koneellisen pyykkiä, ja sitten kolmannen.

 

Soitin äidille ja kysyin missä hän on, hän kertoi olevansa lähimmässä supermarketissa. Lähdin tapaamaan häntä, hän osti minulle kaksi jääkahvipulloa. Istuimme ja juttelimme, kävimme parissa kaupassa katselemassa tuotteita, sitten lähdimme omiin koteihimme. Olotilani parani aika paljon.

 

Perillä kotona sain puleerattua kylpyhuoneen, sain myös mopattua lattian ohella seinätkin. Vein roskat kierrätykseen, puistelin peiton ja tyynyn ja imuroin sänkyni ja sijauspatjani ja laitoin sänkyyni puhtaat lakanat.

Ennen joulua, siis ennen kuin menen vanhempieni luo jouluksi, aion siivota asuntoni lattiasta kattoon, kaappeja myöten, ja käyn hammasharjalla läpi jokaisen saumauksen. Ajattelin samalla etsiä tavaraa jota lahjoittaa pois. Jossain vaiheessa pitäisi ostaa uudet peitot ja tyynyt ja pyyhkeet.

 

Huomenna on maanantai. Minulla ei ole mitään erityistä tekemistä, niin kuin ryhmiä tai ajanvarauksia minnekään.

Olen ottanut tavakseni käydä Amos Andersonin taidemuseossa joka maanantai, sillä se on pääkaupunkiseudun ainoa taidemuseo joka on auki maanantaisin, sitten voisin mennä Tyttöjen Talolle.

Pitää myös hoitaa loput kotityöt; imuroida ja mopata lattia myös huonekalujen alta, pyyhkiä keittiön tasot, ja silittää pyykit ja tiskata astiat.

Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että on ihmeellistä että sain suurimman osan kotitöistä tehtyä juuri tänä viikonloppuna vaikka minulla olikin niin paska olo.

 

Tiistaina saan takuueläkkeeni, niin kuin joka 22. päivä. Maksan taiteilijaystävälleni Luisalle 25 dollaria commissionista, ja menen kampaajalle surauttamaan pääni kaljuksi ja vastaanottamaan päänahkahierontaa. Aion seuraavan vuoden ajan hoitaa päänahkaihottumani kuntoon, ja kasvattaa vanhan tukanvärini takaisin.

Samalla rahalla aion ostaa uuden talvitakin sekä käsineet, maksaa kirjastosakot, ja ostaa hieman ruokaa ja ehkä pari nättiä jouluvaloakin.

Samana päivänä menen käymään vanhempieni luona, ja käyn myös nuortenryhmässä.

 

Keskiviikkona saan lisää rahaa. Olen menossa Helsinkiin manikyyriin, sen ohella käyn mielenterveysmessuilla.

 

Torstaina menen Lapinlahteen.

 

Perjantaina on taas sama jokaviikkoinen siivousrutiini edessä, sen ohella menen käymään vanhempieni luona.

 

Lauantaina jatkan siivoamista, sunnuntaina menen käymään vanhempieni luona. Jossain vaiheessa ajattelin käydä Ateneumissa, siellä on uusi näyttely.

Johan nyt on kumma, en ole päivitellyt suomiblogiani sitten vapun jälkeen. Tilanne pitää korjata ja hetimiten, eli siis pikakelaus viime viikon pöhinöihin

 

Maanantaina menin parhaan kaverini Elyseén kanssa Tyttöjen Talolle.

 

Tiistaina aloitin uuden paperipäiväkirjan, sillä edellinen tuli täyteen. Minulla oli tapaaminen psykpolilla äidin, omahoitajan, lääkärin, toimintaterapeutin, psykologin, ASPA- työntekijän ja hoitaja- opiskelijan kanssa. Äiti itki, minä häpesin äidin itkua, muut sanoivat minusta niin positiivisia asioita että minua hävetti vielä enemmän. Kävin Myöhätuulen nuorten ryhmässä ja sitten menin kuntosalille, kävelin juoksumatolla puoli tuntia.

 

Keskiviikkona alkoi kuukautiset. En ole vieläkään oppinut käyttämään kuukautiskuppiani. Menin sushibuffettiin Elyseén, Outikan, Suvicitan ja Eleclyan kanssa. Friteerattu tofu maistui aivan vappumunkilta. Hunajameloni oli hyvää. Söin niin paljon että oli vähällä lentää laatta. Opin että kahvi maistuupi paremmalta kerman kuin maidon kanssa. Menin shoppailemaan, ostin tarroja, koruja, vaatteita, astioita, päiväkirjoja, lahjoja ystäville. Tapasin äidin Myyrmannissa. Tapasin myös Outikan, Eleclyan ja Suvicitan, annoin kahdelle viimeksi mainitulle ”kaverikorut” eli sellaisen Glitteristä ostetun setin jossa tuli kolme kaulariipusta. Suvicita lähti kotiin, ostin Outikalle ja Eleclyalle jäätelöt ja kutsuin heidät kahville. Outikka poimi minulle kukkia.

 

Torstai on toivoa täynnä, eli eräästä minun ja äitini välillä tapahtuneesta ihmissuhdefibasta johtuen makoilin koko päivän sängyssä, itkin ja harkitsin itsemurhaa, mutta tulin siihen tulokseen etten tiedä mitään pätevää keinoa aikaistaa lähtöäni, sillä pelkään että jos hyppään parvekkeelta alas, niin halvaannun loppuiäkseni, tai jos yritän hirttäytyä, saan aivovamman ja vietän loppuikäni letkuissa. Sitä paitsi minua pelottaa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ei hotsittaisi joutua ikuiseen kadotukseen vain siksi etten tiennyt mille jumala(ttare)lle ripittäytyä.

Ei kai minun sitten auta muu kuin elää vaan kunnes viikate- Ville tulee minut korjaamaan. Soitin omahoitajalleni, sovimme että tulen huomenna käymään. Piristyin sen verran että söin kahdeksan purkkia soijapohjaista kookosvanukasta, jota olin siis luullut jugurtiksi. Sain postissa Etsystä tilaamani shampoopullon. Aloin neulomaan pieniä neliönmuotoisia ”tilkkuja” joista aion tehdä peiton jonka lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Kuuntelin Spotifyn kautta Gwen Stefanin kappaletta ”What You Waiting For”, ja Lordin albumia ”Get Heavy”.

 

Perjantaina siis tapasin hoitsuni, ja minusta tuntui siltä etten ansainnut yhtään siitä hyvyydestä ja laupeudesta joka hänestä loisti. Söin kaksi isoa levyä suklaata, kävin Tennispalatsin taidemuseossa, pesin kaksi koneellista pyykkiä, vein roskat, imuroin lattian ja tuuletin.

 

Lauantaina kävin vanhempieni luona juomassa heidän appelsiinimehunsa, sitten kävin kuntosalilla. Kävelin juoksumatolla 20 minuuttia.

Sunnuntaina minun olisi pitänyt mennä Mireten kanssa Roihiksen hanami- juhlaan, mutta nukuin sohvalla klo 16 asti ja näin pornahtavia unia. Katsoin Doctor Who:ta Netflixiltä.

 

Maanantaina oli jälleen kerran yksi tapaaminen äitini, omahoitajani, ja toimintaterapeutin kanssa psykiatrian poliklinikalla. Tällä kertaa minä vuodatin enemmän kyyneliä kuin äiti.

Menin Tyttöjen Talolle ja sain kaksi pakettia ilmaista leipää. Minulla oli aivan jumalaton makeannälkä.

Illalla kävin kävelyllä ennen kuin suuntasin uimahallille, mutta minulle tuli jotain ihmeen verensokerihäikkää, kutsun sitä ”härökohtaukseksi”. Polvet tärisivät, näkö sumeni, hampaat kalisivat ja minulle tuli pakokauhuinen olo, tunne siitä että näin samanlaisia näkyjä kuin Dante Alighieri tai Hieronymus Bosch konsanaan. Se siitä uintireissusta sitten, mutta ainakin sain käytyä kirjastossa lainaamassa kaksi DVD:tä, ”Onnelin ja Annelin talvi” sekä ”Mielensäpahoittaja”.

 

Tiistaina minulla oli aikaisin aamulla tapaaminen omalääkärini kanssa. Olin hereillä jo puoli seitsemältä aamulla, mutta kolmen tunnin päästä kun älypuhelimeni herätyskello piipitti, torkutin sitä puoli tuntia ja vasta sitten sain jalat lattiaan.

Tapaamisen aiheena oli huonokuntoinen ihoni. Päänahkani on kutissut päälaen ja takaraivon kohdalta jo viime syyskuusta asti niin paljon että siihen on tullut sellaisia kudosnesterupia, suupieleni halkeilevat, oikean käteni ranneihottuma on palannut Apolar- kuurista huolimati, rintojeni päällä on aknea ja alla on ihottumaa, nenänaluseni on myös ruvella, puhumattakaan siitä että Aqualan L on liian kevyttä iholleni. Lekru kirjoitti asianmukaiset reseptit.

Tapaamisen jälkeen menin morjenstamaan äitiäni. Hän maksoi yhden laskuistani, sen jonka olin saanut Saunalahden korjaajan kotikäynniltä, kun virustorjuntani oli päivitetty ja nettiyhteyteni kytketty. Kinusin äidiltä myös rahaa siihen että pääsisin Tennispalatsiin katsomaan Shakespearen 400. kuolinpäivän kunniaksi näytettävää videoitua teatterishow’ta jossa näyttelee kaksi suloista nöpönenää, David ”10. Tohtori Kuka” Tennant ja Benedict ”Uusi Sherlock” Cumberbatch.

Laitoimme yhdessä lounasta, minä tein kreikkalaista salaattia ja äiti laittoi munakokkelia, sitten joimme iltapäiväkahvit.

Kotiin palattuani pesin koneellisen pyykkiä, tiskasin astiat, silitin yhden mekon, hain pyykit kuivaushuoneesta.

Illalla kävin Myöhätuulen nuortenryhmässä. Sain köyhäinavusta ruskean vakosamettitakin, josta kovin mielissäni hyrisin. Suvicita soitti minulle, suunnittelimme kesän menoja.