Heräsin aamulla verrattain aikaisin, vaikka olin valvonut myöhään.

Nousin, otin aamulääkkeet ja puin vaatteet päälle, ja rojahdin takaisin sänkyyn.

 

Mirette oli minulla yökylässä, hän lähti joskus keskipäivän aikaan omaan kotiinsa.

 

ASPA- työntekijäni tuli käymään. Juttelin hänen kanssaan niitä näitä, olin niin unessa etten jaksanut tiskata astioita enkä silittää pyykkejä, tuskin edes jaksoin pitää silmiäni auki.

 

Tapaamisen jälkeen menin takaisin nukkumaan. Nousin vasta illalla, otin lääkkeet ja vaihdoin yöpaidan päälle.

 

Jätin verhot auki kahdesta syystä; jotta voisin katsella tummuvaa yötaivasta, ja koska en jaksanut laittaa niitä kiinni.

 

Yötaivas muuttui sinivioletiksi, ja siihen syttyi kirkkaita tähtiä. Mietin ystäviäni ja tulevia Halloween- bileitä ja kaikkea mikä teki elämästä elämisen arvoista, ja tunsin itseni onnelliseksi.

 

Huomenna on sitten pakko nousta, olinkin laittanut herätyskelloni soimaan kello yksitoista aamulla. Minun pitää käydä äidin luona hakemassa kuukausirahat, käytävä ompelimossa hakemassa korjatut vaatteet, mentävä tapaamaan Veeraa hakeakseni hänen korjaamansa vaatteet, ja sitten ehdittävä Myöhätuulen nuortenryhmään ja siinä samaan syssyyn haettava muutama paketti postista.