Ihme super, en herännytkään aamulla pikkutunneilla, ehkä siksi että valvoin kello kahteen tänä aamuna päivitellen blogejani.
Nukkua posotin keskipäivään asti. Noustuani otin aamulääkkeet, pukeuduin isoäidinruuduista tehtyyn minimekkoon ja grunge- henkiseen mustaan paitaan jossa on kuva sydämen muotoisesta päivänkakkarapunoksesta. Alle laitoin violetit legginsit, enkä viitsinyt laittaa koruja.
Lähdin sen siliän tien vanhempieni luo, en välittänyt edes peseytyä vaikka alapääni haisi myrkylle ja tukka oli länässä. Tiesin vain että äiti antaisi minulle vanhan perinteen mukaan 80 euroa, sillä 15. päivä oli äidin palkkapäivä ennen kuin hän jäi vanhuuseläkkeelle.
Bussipysäkillä yksi vanha rouva kysyi minulta, onko haitallista jos unohtaa kännykän laturiin niin kuin hänelle oli käynyt. Rauhoittelin häntä sanomalla ettei se haittaa jos unohtaa muutamaksi tunniksi. Juttelimme hetken niitä näitä ja sitten bussi saapui.
Perillä kotikotona isä sovitti päälleen frakkia, hän kertoi saavansa ensi viikolla Suomen Leijonien kunniamitalin. Se sai minut iloiseksi, olen niin ylpeä isästäni.
Myöhemmin päivällä lähdin äidin kanssa vanhalle ostarille. Ulkona oli kylmää kuin jääkarhun pehvassa ja minua vitutti kun olin lähtenyt baanalle kisuhupparissa ja PLO- huivissa ja ilman käsineitä.
En antanut sen haitata minua, juttelin äidin kanssa keväisestä säästä ja luonnosta.
Ostarilla oli joku nainen joka rähisi ohikulkijoille, mukaan lukien pyörätuolissa kulkevalle miehelle ja hijabiin pukeutuneelle naiselle. Onneksi hän ei rähissyt äidille.
Nainen oli varmaan vaan joku onneton sieluparka joka ei näe muuta keinoa purkaa pahaa oloaan. En ole tietenkään sitä mieltä että rähiseminen ja ventovieraiden haukkuminen olisi oikeutettua, mutta niin se vain on, maailmassa tapahtuu paljon ei- oikeutettuja asioita eikä sille voi mitään.
Äiti nosti minulle 90 euroa ja kutsui sitä palkankorotukseksi.
Menin Ärrälle lataamaan matkakorttiini seutua, 17. huhtikuuta alkaen ja 15. toukokuuta päättyen. Sen jälkeen käppäilin uudelle ostarille ja kävin ostamassa kaksi levyä Marabou Japp- suklaata ja kaksi pulloa Frezza Moccaa.
Matkustin bussilla Myyrmäkeen ja kävin Suomalaisessa Kirjakaupassa ostamassa onnittelukortin ystävälle. Kävin myös Bella- kirpputorilla ostamassa housut (college- kankaasta tehdyt lököttävät polvihousut, persikanpunainen ja mintunvihreät tereet), paidan (oliivinvihreä jossa pieniä mustia täpliä ja rinnassa hopeanvärisistä strassikivistä muodostettu kaunoteksti ”journey”), ja pari hiuspampulaa (käsintehdyt silkkikukat joissa leppäkertun malliset puunapit).
Perillä kotona laitoin tavarat paikoilleen, avasin parvekkeen oven ja keittiön ikkunan, pesin koneellisen pyykkiä, söin suklaata ja join kahvia, kirjoitin päiväkirjaani, vaihdoin pyyhkeet, otin lakanat pois sängystä, vein peittoni ja tyynyni ja patjani parvekkeelle tuulettumaan yöksi, pesin tukkani kylpyhuoneen lavuaarissa, puristelin finnejä leuasta, leikkasin kynteni, lueskelin hieman, ja piakkoin kello oli jo kuusi illalla enkä tiennyt mitä tekisin loppupäivän.
On alkanut tuntumaan melkein normilta että käyn kotonani vain nukkumassa; jos olen monta tuntia sisällä ilman mitään ulosmenosuunnitelmia, minusta tulee valtavan levoton, melkein ahdistunut. Syynä on varmaan nuorelle ominainen kokemusten ja elämysten jano.
Joskus voisi olla ihan hyvä opetella vain viihtymään omassa kodissa, kunhan en sentään jämähdä sisälle koko päiväksi.
Pukeuduin lämpimästi ja otin päiväkirjani ja taikamustekynät mukaani. Läjheli matkustin bussilla 560 Vuosaareen ja kävin paikallisella ostarilla. Sielläkin oli joku rähisijä, vanha mies joka oli kyrpiintynyt Saunalahti- liittymän tyrkyttäjälle. Ihmisparka.
Kävin Tigerissä ostamassa vyölaukun (vaaleansininen valkoisilla pilkuilla ja punavihreillä mansikka- ja kirsikkakuvioilla), pienen laatikon (valkoinen jossa kuvioita hajuherneen kukista ja herneenpaloista), nenäliinapaketin, ja muistikirjan.
Matkustin metrolla Sörnäisiin, jossa äitini vanhemmat asuivat kun he vielä elivät. Dallasin katuja pitkin ja verestin vanhoja muistoja.
Ajattelin käydä joskus kesällä venäläisessä ravintolassa blineillä, ja sitten jamaikalaisessa mehubaarissa pirtelöllä.
Kävelin Hakaniemeen ja ihqutin pikkukauppoja, sitten matkustin metrolla keskustaan.
Päätin käydä vielä yhden kerran vanhempieni luona, lähinnä siksi että seuraava lähtevä bussi menisi heidän kotikulmilleen. Soitin matkalla äidille ja kerroin tulevani iltakahveille.
Perillä kotikotona oli mukavaa, juttelin äidin kanssa ja joimme kahvit.
Onnistuin rikkomaan talvitakkini vetoketjun, mutten välittänyt mököttää moisesta. Nyt voin hyvällä omatunnolla käyttää kirpputorilta hankittua ulsteria.
Matkustin bussilla Myrtsiin ja olin hyvällä tuulella, varsinkin kun tiesin että kotona odotti suklaalevy.
Loin uuden suomiblogin osoitteeseen smekkleysa.blogaaja.fi.
Minulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä, on mukava olla kotona perjantai- iltana. On kuitenkin hieman epävarma olo, sellainen ”jos teen näin tai noin, joudunko kuulemaan siitä ivailua”, mutta olen oppinut hyväksymään sen osaksi psyykkisen sairauteni aiheuttamaa vainoharhaisuutta.
Huomenna on uusi päivä.