Kesäkuun viimeisenä keskiviikkona olin niin kiukkupussi, että jouduin nielemään melkein kokonaisen foliolaudallisen rauhoittavia enkä siltikään saanut unta.
Heräsin joskus aamuyöstä siihen että polvitaipeitani särki oudosti, se on juuri rauhoittavien yliannostuksen sivuvaikutus.
Taivuttelin ja jännittelin polviani, nukuin eri asennoissa, enkä siltikään saanut tuskaista oloani helpotettua. Kävin kuumassa suihkussa, ja kipu hävisi.
Nukuin sinä päivänä kello kuuteen asti illalla, se on varmaankin ennätys.
Kävin pikaisesti suihkussa, puin mekon päälle, ja kävin Myyrmannin Citymarketissa ostamassa suklaalevyn, sitten palasin kotiin ja kuuntelin Painajainen Ennen Joulua– elokuvan soundtrackia Spotify- palvelussa.
Perjantai oli huomattavasti parempi päivä.
Aamulla näin mukavia unia, petyin herättyäni kun tajusin että ne olivatkin vain unia. Minun piti nousta aikaisin, sillä olin menossa morjenstamaan äitiäni niin kuin joka perjantai.
Kuinka ollakaan, olin juuri käppäilemässä bussipysäkille kun tapasin äitini. Matkustimme yhdessä kotikonnuille, äiti antoi minulle rahaa ja kahvia ja sellaisia Gifflar- kanelipullia joissa on sellaista ihkua suklaamömmöä sisällä.
Kauaa en kuitenkaan ehtinyt viipyä, olin menossa tapaamaan ystävääni Miretteä. Koska oli kuukauden ensimmäinen perjantai, Kiasmaan ja Luonnontieteelliseen museoon olisi molempiin ilmainen sisäänpääsy.
Matkustin junalla Helsinkiin, Mirette odotti minua Kiasmassa.
Olen oikeastaan nähnyt tämänhetkiset näyttelyt moneen otteeseen, mutta ystävän kanssa oli mukavaa. Otimme paljon kuvia toisistamme, ja taideteoksista (Kiasmassa on sallittua ottaa kuvia omaan ei- kaupalliseen käyttöön), Mirette otti kuvia järjestelmäkamerallaan ja minä Lumiallani josta alkoi olla akku lopussa.
Kävimme Luonnontieteellisessä museossa, jossa en ole käynyt ainakaan puoleentoista vuoteen. Suosikkejani olivat hylkeet, linnut, apinat, kengurut, lumiluola, maailmankaikkeuden eri kehitysvaiheet… Se oli hyvin opettavaista.
Kävimme Forumin kauppakeskuksen Arnold’s- kahvilassa, ostin kylmäsavulohibagelin ja lasillisen sitruunamehua hiukoon ja janoon.
Kyseisen raflan työntekijät ovat tulleet tutuiksi, vaihdoimme kuulumisia ja naureskelimme.
Päätimme että kävisimme myös Lasten Museossa, joka sijaitsee Sederholmin talossa Senaatintorin laidalla.
Kävimme myös matkamuistomyymälässä, ja Globe Hopen myymälässä.
Museoreissun jälkeen sovimme, että menisimme huomenna Helsinki Pride- marssille.
Siinä vaiheessa lähdimme molemmat kotiin; matkustimme metrolla Itäkeskukseen, jossa Mirette jäi pois, minä jatkoin Mellunmäkeen ja matkustin sieltä bussilla Myyrmäkeen.
Matkalla ystäväni Elyseé soitti minulle ja kysyi saako hän tulla yökyläilemään Samulin kanssa. Sanoin että he saavat tulla, minulla oli ollut jo ikävä häntä.