Onhan se nyt kumma kun en millään jaksa päivittää suomiblogiani, syynä saattaa olla myös se että päiväni ovat niin touhuntäyteisiä etten aina vain ehdi kirjoittaa kaikesta mitä on tapahtunut.

Nousin tänään vasta kello kahdelta iltapäivällä. En nähnyt mitään syytä nousta aiemmin, vaikka kuulinkin postiluukkuni kolahtavan. Menin katsomaan kuka minua oli muistanut, siellä oli ystävänpäiväkortti Monikalta, puolalaiselta nettiystävältäni. Olin ilahtunut siitä.

Otin aamulääkkeet, rasvasin kasvoni Aqualanilla, puin vaatteet päälle.
Kuuntelin hieman iloista, nopeatahtista musiikkia, kuten We Will Rock You!– musikaaliversiota Queenin kappaleesta Headlong ja Monty Pythonin Every sperm is sacred.

Iltapäivällä menin juna- asemalle tapaamaan äitiäni, hän antoi minulle hieman rahaa. Ostin sillä kaksi purkillista keittoa ja yhden valmiin Balanssi- lounaan, ja kaksi pulloa Frezza Moccaa.

Totta puhuen, olen viimeiset viisi vuotta ollut riippuvainen Frezza Mocca- pullokahvista, ostan sitä aina silloin kun minulla on rahaa. Nyt se on alkanut turhauttamaan minua, kun pitää kaikki viimeiset pennit työntää samaan litkuun. Aion ottaa asian puheeksi lääkärini kanssa kun menen sinne ensi viikolla.

Tämä päivä olisi muuten ollut mukava, jos en olisi ollut niin huonolla tuulella. Syynä oli siis pahentuneet harhani, mutta yleensä harhojen pahentumiseen on jokin syy, kuten PMS- oireet ja matala verensokeri.

Jotenkin minusta tuntuu että elämäni on mahtavaa, mutta masennukseni ja ahdistukseni estävät minua näkemästä sitä. Tämäkin päivä olisi ollut täysin levollinen ja olisin saanut muuten paljon aikaiseksi.

Jos nyt saisin yhden toiveen toteutettua, toivoisin että paranisin skitsofreniastani.