Valvoin koko edellisen yön, vaikka olin ottanut iltalääkkeeni ajallaan. No eipä siinä mitään, olin sentään aikaisin hereillä ja sain kaikki toimet hoidettua.
Illalla tsättäilin FaceBookissa Evi- nimisen uuden ystävän kanssa, meillä synkkasi kerrassaan mainiosti. Juttelimme pääosin teestä ja eläimistä, tykkäämme molemmat niistä.

Heti aamulla ”noustuani” otin lääkkeeni, harjasin hampaani, pesin kasvoni ja tukkani, laitoin perusvoidetta iholle ja öljyseerumia hiuksiin, ja pukeuduin siisteihin vaatteisiin. Halusin olla hyvässä kunnossa, kun menen tapaamaan mummia.

Soitin psykiatrian poliklinikalle uusiakseni yhden psyykelääkereseptin, ja sitten kirjauduin Kanta- palveluun uusiakseni Aqualan Plus- perusvoiteen jota minulle on siis määrätty reseptillä, mutta huomasinkin että sitä oli vielä jäljellä.

Lähdin käymään äitini luona, sitä ennen kävin viemässä kaksi laskua sosiaalitoimistoon.

Perillä kotikotona joimme kahvit, minä söin kaikki fetajuustot, ja äiti antoi minulle 26 euroa. Hain samalla myös sen CD:n, jonka isoveljeni oli kopioinut kirjastosta lainatusta musiikkialbumista. En viipynyt sen kauempaa, sillä minulla oli vielä paljon askareita hoidettavana.

Kävin kotiani lähimpänä sijaitsevassa supermarketissa ostamassa tavaroita mummolaan; pinkin yöpaidan joka maksoi vain viitosen, Dove Creme- saippuapalan, putelin Erittäin Hieno Suomalainen Vehnänalkioöljy & Omena- shampoota, ja tuubin Oxygenol- hammastahnaa. Aion viedä ne kaikki mummolaan ja jättää sinne, jotta voin käyttää niitä seuraavallakin kerralla kun tulen yökylään.

Kotiin palattuani pesin uuden yöpaitani pyykkikoneessa, samaten kuin tähän asti kertyneitä pyykkejä.
Tiskasin loput astiat ja silitin eiliset pyykit. Kun tämä koneellinen oli valmis, vein ne alakerran kuivaushuoneeseen, aikomuksenani hakea ne iltapäivällä. Ripustin pestyt alusvaatteet ja muut pikkupyykit patterille kuivumaan.
Löysin myös kotoani muutamia tavaroita, joita en tarvitse enää ja jotka voi täten lahjoittaa hyväntekeväisyyteen.
Ennen keskipäivää sain tekstiviesti- ilmoituksen siitä että psyykelääkereseptini on uusittu. Sehän kävi nopeasti.
Sain sähkölaskun postissa, päätin että veisin sen sosiaalitoimistoon kun lähtisin.
Pyyhin pölyt ja tahrat pois sekä yöpöydästä että kirjoituspöydästä.
Kokeilin kopioitua CD:tä, se pelasi yhtä hyvin kuin alkuperäinen.
Vein kaikki kotoa löytyvät roskat kierrätykseen, ja pesin kolme muovipinnoite- kangaskassia pesukoneessa. Kyseisissä kasseissa säilytän kierrätettävää kartonki-, paperi- ja metalliroskaa. Minulle kertyy harvoin lasijätettä, mutta onneksi sille on oma moolokkinsa pihalla.

Juuri kun olin pääsemässä tylsyydestä eroon, tuli aika lähteä menemään.
Hain pyykit kuivumasta, vein loputkin roskat, palautin muutaman niteen kirjastoon, vein sähkölaskun sosiaalitoimistoon, kävin ostamassa matkaevästä, ja sitten matkustin junalla Helsinkiin.

Tapasimme Mireten kanssa keskustassa ja menimme yhdessä linja- autoasemalle. Hän piti minulle seuraa kunnes kyytini saapui.

Kahden ja puolen tunnin matka tuntui aivan varttitunnilta, kun kuuntelin musiikkia Spotifysta ja mesetin Evin kanssa.

Perillä mummolassa oli jo hämärää.
Mummo otti minut avosylin vastaan. Annoin hänelle syntymäpäiväkortin ja kipsisen enkelipatsaan synttärilahjaksi, hän kovin mielissään hyrisi.
Söin illalliseksi punajuurisalaattia, nauriskuutioita, vatruskoita, karjalanpiirakkaa, sekä silakkapihvejä. Kun olin varma että mummi oli lähtenyt käymään naapurin rouvan luona, päätin että oli turvallista työntää kokonainen silakkapihvi kädellä suuhun ja röyhtäistä päälle.

Syötyäni huuhtelin astiat ja asettelin ne siististi tiskipöydälle. Laitoin tavarani paikoilleen, kytkin läppärin johdon pistorasiaan ja nettitikun läppäriin, ja sitten vielä älypuhelimen laturiin ja laturin pistorasiaan.
Siitä tuli mieleeni, että minun kantsisi varmaan ostaa kaksi jatkojohtoa joissa on molemmissa ainakin kuusi sellaista siankärsän näköistä mikä- se- nyt- olikaan, olen teknisesti vielä jämähtänyt 1990- luvulle.

Minulla oli hieman itsetunto- ongelmia koskien ulkonäköäni, mutta se meni saman illan aikana ohi. Ainahan minulla vähän tunteet heittelehtivät.
Ymmärrän kuitenkin sen että sitä saattaa nuorella ihmisellä, varsinkin naisella, kestää vuosia ennen kuin pääsee eroon siitä aivopesusta mitä on kestänyt nuoresta saakka, että ainoastaan kauniilla ihmisillä on oikeus rakkauteen, onneen, ja menestykseen, ja kaunis on tässä tapauksessa laiha ja vaalea. Olenhan minä vaaleaihoinen, -tukkainen ja -silmäinen, aika sopusuhtainen, mutta minähän olen aivan helvatun komea mimmi!

Huomenna menen varmaan heti aamusta kävelylle luonnonsuojelualueelle, sitten menen käymään Kimmo Pyykön taidemuseossa.
Huomenna tulee myös fyffet, pitää varata liput I Love Me!- festivaaleille. Ajattelin myös käydä ostamassa hygieniatuotteita.