Näin tänä aamuna niin kivoja unia, ettei minun tehnyt mieli nousta sängystä.

Minulla on maatessani tapana taivutella oikeaa polvitaivetta, niin että siitä kuuluu tyydyttävä naksahdus.

 

Noustuani kello oli varttia vaille puolenpäivän. Otin aamulääkkeet, pesin kasvoni ja pukeuduin sellaiseen 50- luvun kotirouva- tyyppiseen mekkoon jonka olin ostanut Kampin Morticiasta, se oli ollut juuri minun kokoani ja maksoi vain kymmenen euroa.

Jouduin pukemaan alle urheilurintaliivini, sillä minulla ei ollut puhtaita rintaliivejä. Tai siis oli minulla yhdet, mutta olin unohtanut ripustaa ne kuivumaan pyykkikonepesun jälkeen.

 

Lähdin käymään Myyrmannissa, minun oli noudettava pari pakettia postista.

Myyrmannissa oli meneillään Myrrikaani- tapahtuma. Kävin postissa hakemassa pakettini, sitten osallistuin arvontaan. En voittanut lahjakorttia enkä kahvipaketti- suklaalevy- yhdistelmää, mutta kannatti yrittää. Yksi mies oli osallistunut viidellä eri kupongilla, joissa oli kaikissa sama nimi. Sain myöhemmin kuulla, että pääpotti eli viidensadan euron verran kattavan lahjakortin oli voittanut joku henkilö joka oli lahjoittanut sen köyhälle perheelle jolla oli viisi lasta. Olihan se tietysti hyvä teko, mutta jos minulla olisi ollut niin paljon massia käytettävissä, olisin ostanut Citymarketista ruokaa, hygieniatuotteita, vaatteita, pyyhkeitä, ja pari ylimääräistä peittoa ja tyynyä yökylävierailleni.

 

Palasin kotiini hieman allapäin. Minulla oli tuhat ja yksi tehtävää tekemättä, mutten jaksanut tehdä mitään.

Vaihdoin mekkoni pyjamahousuihin ja t- paitaan, sillä minulla ei ollut sopivia legginsejä kyseisen mekon kanssa, oli raivostuttavaa kun pikkuhousut vilkkuivat ja kylmä syystuuli nuoleskeli paljaita reisiäni.

 

Laitoin herätyskellon soimaan klo 14:50. Kun se oli soinut, lähdin Myyrmanniin tapaamaan ystäviäni; Mirette, Odessa, Eleclya, ja Suvicita saapuivat paikalle. Siinä vaiheessa iltapäivää oli jo helteistä ja aurinkoista, verrattain keskipäivään kun oli ollut pilvistä ja viileää.

Menimme yhdessä Starbucksiin, siellähän on tapana että kertakäyttöisiin muoviastioihin kirjoitetaan ostajien nimet; jostain syystä minun kahvittomasta frappuccinostani tuli ”Piia”, Mireten taas kirjoitettiin ”Pirette”. Eipä siinä mitään, saimme makeat naurut ja makeat juomat.

 

Matkustimme junalla Pasilaan, sieltä kävelimme Linnanmäelle. Matkan aikana Suvicita pelasi Pokémon Go!- peliä ja pyydysti Jynx- pokemonin.

 

Perillä Linnanmäellä istuimme hetken kallioilla paistattelemassa aurinkoista iltapäivää.

Etuportilla ystävällinen vartija tarkisti kaikkien laukut, onneksi meillä ei ollut mitään hälyttävää.

 

Kävimme muutamissa laitteissa, suosikkini oli ehdottomasti Panoraama. Oli mahtavaa nähdä auringonpaisteisen kaupungin yli, ja vatsasta sieppasi mukavasti.

En kyllä ymmärrä mikä logiikka siinä on, että Linnanmäen huvipuiston tulot menevät köyhien lapsiperheiden tukemiseen kun ottaa huomioon että köyhillä lapsiperheillä ei edes ole varaa käydä niin kalliissa mestassa. Itse päätin että seuraavan kerran kun saan tukiaiset, menen ostamaan rannekkeen Linnanmäelle ja SeaLifeen, ostan hattaran ja burriton ja metrilakua ja ranskanperunoita, ja varmaan niitä ihkuja rentoutusmusiikkilevyjä SeaLifen myymälästä

 

Illemmalla Eleclya ja Odessa menivät jonottamaan Halloween- aiheista kasvomaalausta. Minä, Mirette ja Suvicita istuimme penkeillä, söimme happaman omenan makuista hattaraa ja kiemuraisia ranskanperunoita.

 

Minä ja Mirette lähdimme yhdessä kotiini. Ohitimme matkalla kivijalassa sijaitsevan kauneushoitolan, joka vaikutti ammattimaiselta eikä sellaiselta aasialaisten maahanmuuttajien ylläpitämältä halpishoitolalta. Päätin että menisin sinne joskus.

 

Matkustimme ratikalla Hakaniemeen, sieltä metrolle Mireten kämpille, kävimme matkan aikana Alepassa ostamassa ruokaa.

 

Perillä Miretellä autoin häntä siivoamaan. Lähdimme yhdessä minun kämpilleni yöksi, lainasin samalla Mireteltä korkean jakkaran jonka avulla saisin kiinnitettyä verhot kotonani, ne ovat irronneet muutamasta klipsistä.

 

Matkustimme metrolla Rastilaan ja sieltä bussilla Myyrmäkeen. Kello alkoi olla jo kymmenen illalla.

 

Perillä kotonani Mirette laittoi margarita- pitsaa, minä kiinnitin verhot paikoilleen.

 

Huomenna minulla ja Miretellä on aikainen herätys, menemme kymmeneksi yhteen ilmaiseen koiranäyttelyyn Odessan, Eleclyan, ja Suvicitan kanssa, sen jälkeen menemme Eleclyan luo, ja sen jälkeen (jos vain jaksamme) käymme Helsingissä kuvaamassa luontoa. Minun pitää myös pestä monta koneellista pyykkiä ja siivota ja päivitellä blogeja.

 

Ai niin, niissä postipaketeissa oli netistä tilaamani Anna & Elsa– reppu, hyvin nätti ja käytännöllinen mutta liian pieni minun tavaroilleni. Toisessa paketissa oli mustavalkokeltaisia Haisuli- kuvioisia Finlayson- minipyyhkeitä, jotka on tarkoitettu ystävilleni käsipyyhkeiksi.