Tämä päivä oli huomattavasti parempi kuin eilinen.

 

Näin unta jossa hengailin kaikkien lähimpien ystävieni kanssa; Mirette, Suvicita, Pinkki, Tintti, Emppi, ja Elyseé olivat ne jotka muistan tavanneeni kyseisessä unessa. Olimme asematunnelissa ja minulla oli ahdistuskohtaus, muut lohduttivat minua mutta olin niin paniikissa että rynnistin pienen lasitavaramyymälän halki kuin innostunut sonni ja rikoin kaiken mikä eteen sattui, puhtaasti vahingossa. Yritin sovittaa tekoni ja ehdottaa myyjälle (joka näytti aivan Silent Hill– elokuvan Christabellalta) oli hyvin tyly minua kohtaan.

Toisessa unessa minä ja edellä mainitsemani ystäväni kasvatimme siivet ja lensimme jonnekin lumiseen aarniometsään protestoimaan hakkuita metsäisessä osassa, ja öljynporausta lumisessa osassa.

Toisessa unessa paras ystäväni Suvicita ehdotti että menisimme yhdessä Oulussa järjestettäviin bileisiin, jotka järjesti joku nuorten sosialistien liitto. Minä siihen, että mieluiten menen Naantaliin, kunhan saan selville sijaitseeko Naantali Saharan hiekkadyyneillä vai Siperian tundralla.

 

Minulla on sellainen muistikuva että heräsin aikaisin aamulla ja katsoin älypuhelintani, joka oli latautumassa yöpöydälläni. Se oli 01:90 aamulla, vasta noustuani tajusin että eihän se niin voi olla. Minulla oli myös tunne siitä että nousin seisomaan sänkyni päällä ja mietin mitä freudilaista näkemässäni lasinrikkomisunessa oli.

 

Heräsin myöhemmin siihen että molemmissa jaloissani oli nilkoissa, pohkeissa, reisien takaosassa ja perskankuissa outo jäytävä kipu. Se ei voinut olla kuukautiskipua, sillä kuukautiseni olivat jo tältä kuulta ohi. Eikä se voinut myöskään olla niitä kramppeja joita saan polvitaipeisiini jos otan iltaisin rauhoittavia.

 

Noustuani kello oli kymmenen aamulla. Otin aamulääkkeet, kävin vielä pitkäkseni puoleksi tunniksi. Noustuani tepastelin asunnossani edes takaisin ilman vaatteita, söin Nutellaa suoraan purkista haarukalla sillä kaikki lusikat olivat pesussa, ja räpyttelin käsivarsiani ja pölläyttelin hiuksiani, olin hyvällä tuulella.

 

Kävin suihkussa ja jynssäsin itseni päästä varpaisiin.

Pukeuduin auringonkukankeltaiseen puuvillapuseroon, sen päälle laitoin sitruunankeltaisen kesämekon, ja sitten harjasin hampaani.

Olen ottanut tavakseni harjata hammasvälini sellaisilla kertakäyttöisillä miniharjoilla, tänään sattui niin hassusti että harja katkesi ja sen pää jäi poskihampaideni väliin jumiin mutta sen sai tökkimällä irti. Sitten harjasin hampaani ja sitten käytin suuvettä. Olen myös ajatellut hankkia ”kielenkaapimen” Ruohonjuuri- ekomarketista, niin sitten suuni on pussauskunnossa.

Päätin vaihtaa vaatteeni, puin päälleni pinkin sinikukkaisen Dirndl- mekon ja sen alle musta- violetti- vaakaraidallisen puseron.

 

Joskus puolen päivän aikaan lähdin käymään WeeGeen taidemuseossa. En ole käynyt siellä ainakaan puoleentoista vuoteen, joten nyt oli hyvä tilaisuus.

 

Matkustin bussilla Kamppiin, sieltä bussilla Espooseen ja jäin pois WeeGeen pysäkillä.

WeeGee on siisti mesta; siellä on kellomuseo (suosikkejani ovat Pokémon- rannekellot ja ihmisruumiin malliset kaappikellot), historiamuseo (suosikkini on palanen villamammutin taljaa), lelumuseo (siellä on vaihtuva näyttely, tällä hetkellä aiheena on retro- henkinen sirkus ja PEZ- annostelijat), ja sitten ihan perus taidemuseo jossa on maalauksia, veistoksia, ja installaatioita, samassa rakennuksessa on myös kahvila- ravintola ja kauppa.

Käytyäni matkustin samalla bussilla takaisin Kamppiin, käppäilin ympäriinsä ja sitten matkustin junalla Myyrmäkeen.

Junassa oli pariskunta joka yritti rauhoitella lapsiaan soittamalla älypuhelimelta lastenlauluja, joku vanhempi rouva kommentoi kuinka nykyään lapsilla pitää olla huvitusta kellon ympäri eivätkä he pärjää tylsyyden kanssa.

Matkalla soitin Miretelle ja ehdotin että tapaisimme huomenna, menisimme yhdessä shoppailemaan ja maksaisin hänelle kymmenen euron velkani; hän oli Pride- viikolla ostanut minulle parin sukkia, ja edellisellä viikolla levyn suklaata.

 

Perillä Myyrmäessä äitini soitti minulle, sovimme että tapaisimme tänään.

Myöhemmin kun tapasin äitini, hän antoi minulle kymmenen euroa. Kävimme Jyskissä ja Clas Ohlsonilla, juttelimme millaisia muistoja meille tuli mieleen eri tuotteista.

 

Käydessämme Citymarketissa osuimme keskelle perhekriisiä, siis ei omaamme.

Kyseessä oli joku täysi- ikäinen mies, joka vaati äitiään ostamaan hänelle Zootropolis– DVD:n ja kun hän kieltäytyi, mies alkoi parkumaan kurkku suorana. Hän oli ilmeisesti lapsen tasolla. Minua ahdisti kuulla huutoa niin kuin eilen Amos Andersonin museossa. Ymmärsin kuitenkin että ihmisparka oli ehkä vammautunut, eihän hän voinut sille mitään.

 

Minä ostin litran maitoa ja pari Frezza Moccaa. Harmi kun enää ei myydä minttusuklaan makuista Frezzaa, se oli suosikkiani.

 

Menin suoraan kotiini, surffailin netissä ja kirjoitin blogia ja sitten lähdin käymään Myyrmannissa laatimassa tämän viikon ostoslistaa.

 

Kotiin palattuani Suvicita soitti minulle, sovimme että hän tulisi huomenna messiin minun ja Mireten kanssa, kenties menisimme Horror Shoppiin kolmisteen.

 

Huomenna minulle siis tulee viikkorahat niin kuin joka keskiviikko. Aiempina viikkoina olen saanut hieman enemmän kuin 80 euroa, sillä sosiaalitoimiston välitystilille siirrettiin takautuvat asumistuet kahdelta kuukaudelta. Toivottavasti saan huomennakin enemmän rahaa.

Riippuen siitä mihin aikaan jaksan pungertaa ylös sängystä, menen heti ostamaan Cubus- myymälästä rintsikat ja legginsit, sitten menen Citymarkettiin ostamaan viikon perusruuat.

Aion maksaa Miretelle kymmenen euroa, ja jos rahaa jää jäljelle niin menen hänen ja Suvicitan kanssa shoppailemaan.

Aiomme käydä myös Horror Shopissa, ja käymme varmaan jossain syömässä. Jossain vaiheessa pitäisi myös mennä kuntosalille, olen lintsannut sieltä tarpeeksi pitkään.