Juhannusaaton ilta kului riehakkaan hilpeissä merkeissä, heiluimme alasti ja tanssimme napatanssia ja nappailimme valokuvia toisistamme, illan tullen menimme saunomaan.
Myöhemmin iltayöstä muutamaan meistä iski hienoinen paniikki, kun Eleclyan adoptioäiti saapui ystävänsä kanssa kotia juhannustanssiaisista. Onneksi olimme kaikki naisia, joten ei tarvinnut hävetä, ja äitiä vain nauratti että täällähän on joukko alastomia tyttösiä.

Nautimme iltapalaa yhdessä, minä join vain kaakaota sillä minun ei pahemmin tehnyt mieli ruokaa; Eleclyan äiti laittoi lämpimiä voileipiä Miretelle, Suvicitalle, ja ystävälleen.
Eleclyalla oli vatsa hieman kuralla, mietimme kimpassa mikä siihen auttaisi; punainen Jaffa, mustikat, Asidofilus Bifidus- jugurtti, ei kun muussataan ne kaikki yhteen ämpärissä ja syötetään Eleclyalle lusikalla!
Juttelimme ja naureskelimme keittiön pöydän ääressä.

Otin iltalääkkeeni joskus ennen keskiyötä, ja menin läppärini kanssa petiin.
Olen valvonut melkein kolme yötä putkeen, olen kuitenkin nukkunut välillä univelkoja pois päiväsaikaan.
Mietin miten saisin itseni nukkumaan paremmin, kun öisin ei nukuta juuri ollenkaan ja päivisin on vähän höntön töntön- olo kun herää päiväunilta.
Pitäisikö pyytää lääkäriltä unilääkkeitä, alkaisinko sittenkin harrastamaan meditaatiota, vai tekisinkö niin kuin Fight Club – elokuvassa eli ensin osallistuisin erilaisiin tukiryhmiin ja sitten perustaisin naisille ja tytöille tarkoitetun ryhmän, jossa keskenään tappelun sijaan opetettaisiin itsepuolustusta raiskaajia ja ahdistelijoita ja muita pallinaamoja vastaan.
Saapa nähdä, saisinko paremmat yöunet sillä tavalla. Olisi kuitenkin ihan jees osallistua eri tukiryhmiin ja vastaaviin.

Joskus aamuyöstä sitten nukahdin, ja nukuin keskipäivään asti. Näin unta jossa minulla oli ”normaalit” vaatteet päällä, musta minihame ja harmaa trikoopusero ja vieläkin punaiset hiukset, ja näin myös unta American Horror Story: Asylum- televisiosarjasta.

Noustuani pukeuduin keltaiseen kesämekkooni, enkä tajunnut että rintaliivini näkyivät siitä läpi.

Söin lounaaksi spagettia juustoraasteella ja ketsupilla, ja porkkanaraastetta. Jälkiruuaksi oli kahvia ja mustikkapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Nukuin suurimman osan päivästä univelkojen vuoksi, samaan aikaan muut metelöivät ja naureskelivat kun Eleclyan äiti oli poissa, hän oli lähtenyt kyläilemään jonkun ystävänsä kanssa. Eleclyan koira Hipsu taas oli mennyt sängyn alle piiloon ja kyräili meitä sieltä, se ei tainnut arvostaa älämölöä.

Kyllähän minä pidän jonkin verran Eleclyan äidistä, hän on hyvin suoraselkäinen ja reipas nainen, saman ikäinen kuin oma äitini ja täten eläkkeellä. En vain arvosta sitä kuinka ankara hän on, ja kuinka hän saattaa moittia tyttärensä ystäviä ankarasti ja vihaisesti.
Ymmärrän kyllä että hänellä on rankkaa kahden huithapelin yksinhuoltajana.

Myöhemmin päivällä Suvicita lähti omaan kotiinsa, sitten minä ja Mirette matkustimme omaan kotiini. Olin kutsunut hänet yökylään.

Perillä kotona lämmitin mikrossa tomaatti- vuohenjuustopurkkikeittoa meille molemmille, sitten Mirette lähti ostamaan maitoa.

Suurin osa illasta kului netissä surffaillessa, ihastuin suunnattomasti Mummo- sarjakuviin.

Illan mittaan on ollut vähän hämmentynyt olo, arkielämäni on pitemmän päälle ollut samanlaista ja nyt kun on ollut hieman irtiottoa arjesta.

Illan tullen kävin pikaisella pesulla ja yritin meditoida itseni uneen.

Huomenna pitää hoitaa kotitöitä; viedä matto ja sijauspatja ulos tomutettavaksi, laittaa puhtaat lakanat sänkyyn, imuroida lattia, pestä koneellinen pyykkiä, tiskata astiat, palauttaa tyhjiä pulloja, viedä kartongit ja paperit ja metallit kierrätykseen, ja varmaan myös pitää räppänöitä auki tuulettaakseni.