Kuukausi: syyskuu 2017

Avaruuksissa liitelen

Näin edellisenä yönä unta jossa tapasin ystäväni Kaupunkishamaanin. Minulla on niin kova ikävä häntä, kunpa saisin tavata hänet pian.
Näin myös unta Michael Bayn Transformers- elokuvista, taivaallisen kauniista maisemista, ja hyvin todentuntuista unta jossa isäni kyyditsi minut ja äitini autollaan Tampereelle. Olen nähnyt niin monta unta Tampereen keskustasta, että olen jo melkein unohtanut miltä se näyttää oikeasti.

Herättyäni kello oli jo yli keskipäivän. En ehtinyt novellinluku- ja neulepiiriin, eikä minulla ollut varaa matinealippuun, joten päätin että hengailisin kotona kunnes tulisi aika lähteä seurakunnan nuorteniltaan. Ja kyllähän minä tekemistä keksisin, ei siinä mitään.

Nousin, otin aamulääkkeet, peseydyin ja pukeuduin ja join kahvia. Aloin taas yskimään ja niistelemään nenääni; räkä alkaa aina virtaamaan heti kun nousen vuoteeltani.

Puuhastelin omiani, kirjoitin päiväkirjaani ja blogialustaani, siivosin kotiani ja neuloin peittotilkkua.
Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut sisällä kotonani monta tuntia päiväsaikaan, ja aidosti viihtynyt.

Päätin lähteä käymään toisiksi lähimmässä kirjastossa käyttääkseni nettiä. Kotiani lähin kirjasto on remontissa, ja toisiksi lähimmässä voi lainata läppärin kirjastokorttia käyttäen.
Kävin ensin lähimmässä kauppakeskuksessa katselemassa eri kauppoja, ja osallistuin Fortumin arvontaan; siinä saattoi voittaa viidensadan euron lahjakortin K- tai S-konsernin kauppoihin. Ajattelin ettei minulla ollut mitään menetettävää, viidelläsadalla eurolla saisi paljon ruokaa ja hygieniatuotteita.

Matkustin kirjastoon ja lainasin läppärin automaatista.
En viitsinyt päivittää blogejani, sen sijaan surffailin Tumblrissa ja Facebookissa.
Surffaillessani netissä minulla alkoi olla oudolla tavalla pakokauhuinen olo, aivan kuin minulla olisi ollut paniikkikohtaus. Sydäntäni kouristeli ja minusta tuntui aivan kuin jotain pahaa tulisi tapahtumaan.
Sairaudessani on se outo, tai oikeastaan hyvä, puoli että vaikka kuinka paha olo minulla olisi ja vaikka kuinka outoja ajatuksia minulle tulisi, tiedän heti että sehän on vain minun ongelmallinen aivokemiani.
Yksi sairauteni oireista on etukäteispelko siitä, että jotain kauhean pahaa tulee tapahtumaan päivän aikana. Mitään kauhean pahaa ei yleensä tapahdu, ja jos tapahtuu, minulla on sen verran positiivinen ja optimistinen ja samalla myös terveen looginen arkielämän asenne; vastoinkäymiset voi ratkaista helpolla.

Mietin menenkö sittenkään käymään kirkolla. Minulla oli vieläkin paniikkinen olo, ja busseja ja junia kulki harvoin.
Soitin äidilleni ja sovin että tulen käymään ex tempore hänen luonaan, hän sirkutti että saan tulla.

Kävelin vanhempieni kotiin, äiti otti minut vastaan. Isä oli pelaamassa salibandya.
Otin muutaman rauhoittavan, join kahvia ja appelsiinimehua, söin salmiakkisuklaavohveleita, Herrasväen pikkuleipiä, cashew- pähkinöitä, pisaratomaatteja, ja tummia viinirypäleitä. Katselin televisiosta kokkiohjelmia äitini kanssa.

Harjasin hampaani sillä varahammasharjalla jota pidän vanhempieni luona, ja heitin sen samalla roskikseen sillä sen harjakset ovat alkaneet jo hapsottamaan ja olin muutenkin siirtänyt keuhkoputkentulehdus- pöpöni siihen.

Oloni alkoi käymään raukeaksi. Päätin lähteä kotiin kävellen, jotta minulla olisi aikaa rauhoittua.
Kumma kyllä, minulle ei tullut hengenahdistusta tai yskää vaikka kävelinkin aika reippaasti. Luulen että voin mennä kuntosalille lauantaina, ihan vain kokeillakseni kepillä tulta, että voinko jo alkaa treenaamaan.
Eikä minulle myöskään tullut paniikkia tai ahdistusta, oli vain mukavaa katsella laskevaa aurinkoa ja nauttia raittiista ilmasta.

Olisin halunnut käydä vielä ostarilla, mutta kello oli melkein kahdeksan illalla ja siihen mennessä kaikki minikaupat kuten vaate-, koru-, ja kirjakaupat ovat jo suljettu. Kävin supermarketissa katselemassa lahjapaperirullia ja onnittelukortteja.

Palasin kotiin ja keitin kupin kahvia. Join sen maidolla, ja laskin että minun pitää odottaa varttia yli kymmeneen asti kunnes otan antibiootit.

Minulla on ollut hieman outo tunne viime aikoina, aivan kuin kaikki tavallinen ja arkinen olisi kadonnut. Vaikka sekin on vain se ongelmallisen aivokemiani aiheuttama tunne, eikä minulla ole myöskään ollut hälyttävän pahaa oloa.

Huomenna on kiireinen päivä; pitää nousta sopivan aikaisin ja alkaa siivoamaan heti aamusta, ja pitää myös pestä hiukset sillä olen menossa kampaajalle.
HoivaOnni- työntekijäni tulee käymään puoliltapäivin, sen jälkeen menen kampaajalle leikauttamaan tukkani takatukasta polkkatukaksi, ja tasoittamaan latvojani.
Sitten menen käymään äitini luona, sen jälkeen voisin käydä jossain museossa.
Saan huomenna takuueläkkeeni, sellaiset 131 euroa, joista sata euroa menee vuokrarästien maksuun. Loppurahat menevät kampaajalle, onneksi saan ns. opiskelija- alennusta eli kun kampaajaksi opiskeleva leikkaa tukkani, maksan vain puolet normaalista hinnasta. Jos rahaa jää jäljelle, ostan varmaan ruokaa tai hygieniatuotteita.
Täytyy myös muistaa lähettää nimipäiväkortti yhdelle ystävälle, viedä vanha päiväkirja kellarikomeroon, ja viedä yksi lasku sossuun.

Rohisevaiset keuhkot

Viime yönä en saanut nukutuksi, sillä minulla oli niin paljon puuhattavaa. Lopulta päätin vain sammuttaa valot, laittaa pään tyynyyn ja silmät kiinni, ja sitten nukahdinkin tuota pikaa vaikka aluksi olin vielä levoton. Täytyy kokeilla tuota kikkakolmosta useammin.
Näin puolinukuksissa unta jossa olin paikallisessa kirjastossa, se oli ikään kuin raunioitunut ja muistutti aivan kummituskartanoa. Minua alkoi pelottamaan, ja päätin vain avata silmäni, niin selvisin siitä unesta.
Näin myös unta jossa olin avioliitossa Roger Delgadon kanssa.

Heräsin aikaisin tänä aamuna ja päätin nousta ennen kello viittä, kun en viitsinyt enää nukkua.
Otin aamulääkkeeni ja peseydyin. En harjannut hampaitani, etten siirtäisi flunssapöpöjäni hammasharjaani. Harjasin kuitenkin hammasvälini, ja purskutin suuvedellä. Laitoin Bevitaa rohtuneisiin sieraimiini.
Pukeuduin ja laitoin korun kaulaani, ja join aamukahvini.

Puuhastelin niitä näitä, kirjoitin ja luin ja neuloin ja siivosin ja etsin tavaraa jota lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Löysin aika paljon tavaraa, vien molemmat kassit kuun viimeisenä päivänä Fidan keräyslootaan. Olen ottanut tavakseni etsiä joka siivouksen yhteydessä poislahjoitettavaa tavaraa, ja viedä kassit kuun viimeisenä päivänä joko UFF:in, Fidan, tai Pelastusarmeijan keräyslootaan.

Päätin että menisin terveyskeskukseen heti kun se aukeaa. Aion ottaa selvää, mikä on syynä jo kaksi kuukautta kestäneeseen flunssaani.

Lähdin hieman etuajassa, olin terveyskeskuksessa juuri ennen avaamista. Menin ”hoidontarpeen arviointiin”, sain viidennen vuoronumeron, ei kestänyt kauaa ennen kuin tuli minun vuoroni.
Hoitaja kuunteli huolenaiheitani, ja laittoi minut jonoon päivystävälle lääkärille. Sinne jouduin odottamaan puolitoista tuntia, sitten tuli minun vuoroni. Ensin kuulutettiin jotakuta jolla oli sama sukunimi kuin minulla, mutta hän oli joku vanhus joka oli tulossa diabetes- jalkahoitoon.

Lääkäri kuunteli rohisevia keuhkojani stetoskoopilla, ja diagnosoi yskimäni räkäpaakut. Minulla on kuulemma keuhkoputken tulehdus.
En älynnyt hakea apua aiemmin, sillä luulin sen olevan tavallinen kausiflunssa, eikä minulla ollut ihan niin hälyttävän pahaa oloa että olisin tuntenut tarvitsevani lääkärin apua.
Joka tapauksessa, lääkäri kirjoitti minulle reseptin antibiootteja varten ja neuvoi ottamaan yhden päivässä kymmenen päivän ajan.

Palasin kotiin kirjoittamaan blogiani ja juomaan kahvia.
Soitin suosikkikampaajalleni, ja sovin ajan tämän viikon perjantaille klo 13. Tilasin hiusten lyhennyksen (ajelin viime joulun alla pääni kaljuksi eikä sille olla sen jälkeen tehty mitään, ja minulle on kasvanut tamperelainen takatukka) ja latvojen tasoituksen oppilastyönä, niin saan puolet hinnasta alennusta.

Päätin lähteä käymään kirjastossa. Matkustin vanhempieni kotikaupunkiin, ja menin paikalliseen kirjastoon. Siellä oli töissä yksi mukava työntekijä, joka oli aiemmin ollut samassa kirjastossa missä olin ollut työharjoittelussa viime vuosikymmenellä.

Päivitin blogejani ja surffailin Tumblrissa ja Facebookissa, ja sitten lähdin käymään NiceHeartsissa. Matkustin itään, ja sain tietää että NiceHeartsissa pitää osallistua eri harrasteryhmiin, sinne ei voi tulla vain hengailemaan niin kuin Tyttöjen Talolle Helsingissä.

Tapasin Odessan juna- asemalla, hän oli menossa hammaslääkärille. Hänellä oli kaunista violettia luomiväriä joka sopi hänelle hyvin. Juttelimme niitä näitä ajankuluksi, Odessa kertoi että hänestä on tullut täti jo toisen kerran.

Matkustin takaisin kotiin. Aloitin uuden päiväkirjan, söin lounasta ja join hieman kahvia.

Olin juuri karsimassa tiedostoja läppärilläni, kun äitini soitti minulle. Sovimme että tapaisimme piakkoin ostarilla, hän antaisi minulle kuukausirahan.

Lähdin saman tien tapaamaan häntä. Annoin hänelle yhden neulomani peittotilkun, äiti oli kovin mielissään. Hän antoi minulle 60 euroa.

Kävin apteekissa ostamassa antibiootteja. Se farmaseutti joka palveli minua oli suosikkini, hän on aina niin kiltti ja ystävällinen.
Hän neuvoi ottamaan antibiootit ruuan kanssa, ja välttämään maitotuotteita sillä ne heikentävät lääkkeen tehoa, eli minun pitää olla syömättä ja juomatta maitotuotteita kaksi tuntia ennen ja jälkeen lääkkeiden oton. Ostin samalla uuden satsin yhtä vakituista reseptilääkettäni.
Ostin myös mineraalivettä sisältävää geelimäistä Vichy- kasvoseerumia, toivottavasti se saa ihoni hehkumaan ruusuisena. Olin nähnyt siitä mainoksen, kun olin Pinkin luona yökylässä.

Kävin paperitarvikekaupassa ostamassa pari lahjaa ystävälleni Zoyalle. Sitten menin supermarkettiin ostamaan gefilus- jugurttijuomashotteja (eli niitä jotka on tarkoitettu tukemaan suoliston luonnollista bakteerikantaa), hedelmä-vihannessoseshotteja (eli niitä jotka on tarkoitettu tukemaan kasvisten päivittäistä saantia), ja kaksi tölkkiä maitoa.
Tulin tässä tuumineeksi että joudun varmaan pakolliselle vegaaniruokavaliolle, sillä kuten edellä mainittu, maitotuotteet heikentävät antibiootin tehoa ja minua neuvottiin ottamaan lääkkeenu 2 tuntia ennen / jälkeen maitotuotteiden nauttimisen. Ihan hyvä haaste sinällään. Siinä samaan syssyyn tulee varmaan vähennettyä loputonta kahvin litkimistä, sillä juon kahvini aina maidolla. Tulee väkisinkin mietittyä ravinnon terveyttä.

Palattuani kotiin laitoin sitä kasvoseerumia ja sitten laitoin kasvovoidetta päälle, join yhden jugurttishotin, laitoin älypuhelimeni lataukseen, ja paketoin Zoyan lahjat.

Myöhemmin päivällä lähdin uudestaan liikkeelle. Kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa, sitten matkustin Helsinkiin ja menin kirjastoon neulepiiriin.
Totta puhuen, minua ei kiinnostanut neulominen ja novellit, menin heti tietokoneelle surffailemaan netissä. Olen iloinen että menin, minulla oli hauskaa.

En huomannutkaan että tuli pian myöhä. Matkustin keskustaan ja kävin Mäkkärissä ostamassa ranskiksia noin niin kuin verensokeria kohottomaan. Matkustin kotiin, otin iltalääkkeeni ja antibioottini.

En jaksanut peseytyä, mutta laitoin muutaman tipan Vichy- seerumia kasvoilleni ja siihen päälle Garnier- kasvovoidetta. Olisi varmaan pitänyt laittaa vain yksi tippa, ja odottaa sen kuivumista ennen kuin laitoin kasvovoidetta.

Ulkona on ollut pilvistä ja hieman tihkusadetta. On myös aika viileää, hengitys höyryää ilmassa. Syksyn värejä on siellä täällä, mutta vihreää on vielä paljon.

On psyykkisesti hyvä olo, mutta fyysisesti outo. Käsivarsieni iho kutiaa aina samasta kohtaa, olkavarren lihakset tuntuvat jäykiltä ja kuumottavilta, ja kyynärtaipeita särkee. Paha olo siis rajoittuu käsivarsiini. Toivottavasti voin huomenna paremmin.