En muistanut ottaa lääkkeitä perjantaiaamuna ja minulla oli pitkän aikaa sen jälkeen vieläkin ahdistunut olo.
Jos unohdan ottaa iltalääkkeet, en saa unta. Jos unohdan ottaa aamulääkkeet, minulla on muutaman päivän sen jälkeen todella paha olla. En koskaan jätä lääkkeitä ottamatta tahallani, mutta unohduksia sattuu.
Kävin tapaamassa vanhempiani, niin kuin joka perjantai. Isä antoi minulle rasiallisen kolikoita, viidestäkymmenestä sentistä alaspäin ja muutama sentin ja kahden sentin eestiläinen kolikko, joita hän on keräillyt jonkin aikaa. Minusta on mukava käydä vanhempieni luona rauhallisessa, rakastavassa ympäristössä. Vielä kivempaa on kun tulee joulu.
Kävelin kotipuoleen, sillä oli hyvä ilma; synkkä ja myrskyinen yö, tai oikeastaan ilta. Lumikin oli ehtinyt jo sulaa, se oli ihan hyvä sillä minuun vetoaa enemmän synkät päivät kuin se että pitää tarpoa umpihangessa tai liukastella jäällä. Ihmeellistä kyllä että lumi suli yhtä nopeasti kuin se satoi.
Kävin kauppakeskuksen kirjakaupassa ostamassa pari muistikirjaa ja taikamustekynää, ja muutaman kahvijuoman.
Perillä kotona minulla oli niin ahdistunut olo, että aloin itkemään ensimmäistä kertaa kuukausiin.
Kun olin lapsi, itkin niin paljon että minut määritettiin häirikkötapaukseksi. Kun olin teini, nauroin niin paljon että minut määritettiin uudelleen häiriköksi.
Yritin soittaa kirkon auttavaan puhelimeen, siellä ei vastattu. Yritin soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen, jouduin jonottamaan vartin ja sitten siellä vastasi joku mies.
Lopulta rauhoituin otettuani iltalääkkeet ja menin keskiyön aikaan nukkumaan, ja olin jo aika hyvällä tuulella ja naureskelin.
Nukuin lauantaina melkein kello kolmeen iltapäivällä. Noustuani otin aamulääkkeet ja pukeuduin.
Ulkona jo näyttäytyi aurinko, ajattelin mennä kävelylle sillä oli juuri ihanteellinen sää siihen. En kuitenkaan jaksanut, sillä minulla oli paljon tekemistä kotona, vaikka en tehnytkään muuta kuin istuskelin ja surffailin netissä.
En ole käynyt kävelyillä tai polkupyöräajeluilla pitkään aikaan. Ensinnäkin siksi että vuorokaudessa on liian vähän tunteja siihen että ehtisin vain lähteä pois kotoa ja palata takaisin, ja sitä paitsi pelkään että saan psykoosin tai hypoglykemiakohtauksen kaukana kotoa. Kuntoni on muutenkin niin rapistunut että en jaksa harrastaa liikuntaa, en edes muista milloin viimeksi kävin kuntosalilla tai uimahallilla.
Minulla oli tuhat ja yksi tehtävää hoidettavana, piti pestä pyykkiä ja silittää ja tiskata ja imuroida, mutta päätin jättää sen huomiseen.
Kyllähän minä sen ymmärrän että pitää antaa itselleen armoa, jos ei jaksa niin sitten ei vaan jaksa. Mutta minä olen jo useamman viikonlopun ajan laistanut kotitöistä koska ei vaan jaksa, ja jossain vaiheessa ne pitää hoitaa.
Olin ottanut muutaman rauhoittavan aiemmin päivällä, ne eivät saaneet oloani paremmaksi mutta uuvuttivat minut niin että nukuin kello viidestä illalla melkein keskiyöhön. Nousin ottamaan iltalääkkeeni ja menin täysissä pukeissa sohvasängylle nukkumaan.
Noustuani aamulla minulla oli tunne siitä että olen sairastumassa flunssaan, sehän tästä vielä puuttuikin.
Lähdin tapaamaan vanhempiani. Söin lounasta heidän kanssaan ja join hieman kahvia, ja oloni parani ainakin jonkin verran.
Päätin kävellä kotiin. Kävin samalla kauppakeskuksessa katsomassa joulutuotteita.
Mietin mitä ostaisin ensi viikolla kun saan takuueläkkeeni; minun pitäisi mennä manikyyriin, ostaa uusi talvitakki ja käsineet, ja varmaan jotain joulutuotteita. Rahat eivät varmaan riitä niiden ohella joululahjoihin ja joulukortteihin.
Palattuani kotiin pesin koneellisen pyykkejä, kävin samalla suihkussa. Olosta tuli aika freesi.
Pesin toisen koneellisen pyykkiä, ja sitten kolmannen.
Soitin äidille ja kysyin missä hän on, hän kertoi olevansa lähimmässä supermarketissa. Lähdin tapaamaan häntä, hän osti minulle kaksi jääkahvipulloa. Istuimme ja juttelimme, kävimme parissa kaupassa katselemassa tuotteita, sitten lähdimme omiin koteihimme. Olotilani parani aika paljon.
Perillä kotona sain puleerattua kylpyhuoneen, sain myös mopattua lattian ohella seinätkin. Vein roskat kierrätykseen, puistelin peiton ja tyynyn ja imuroin sänkyni ja sijauspatjani ja laitoin sänkyyni puhtaat lakanat.
Ennen joulua, siis ennen kuin menen vanhempieni luo jouluksi, aion siivota asuntoni lattiasta kattoon, kaappeja myöten, ja käyn hammasharjalla läpi jokaisen saumauksen. Ajattelin samalla etsiä tavaraa jota lahjoittaa pois. Jossain vaiheessa pitäisi ostaa uudet peitot ja tyynyt ja pyyhkeet.
Huomenna on maanantai. Minulla ei ole mitään erityistä tekemistä, niin kuin ryhmiä tai ajanvarauksia minnekään.
Olen ottanut tavakseni käydä Amos Andersonin taidemuseossa joka maanantai, sillä se on pääkaupunkiseudun ainoa taidemuseo joka on auki maanantaisin, sitten voisin mennä Tyttöjen Talolle.
Pitää myös hoitaa loput kotityöt; imuroida ja mopata lattia myös huonekalujen alta, pyyhkiä keittiön tasot, ja silittää pyykit ja tiskata astiat.
Nyt vasta tulin ajatelleeksi, että on ihmeellistä että sain suurimman osan kotitöistä tehtyä juuri tänä viikonloppuna vaikka minulla olikin niin paska olo.
Tiistaina saan takuueläkkeeni, niin kuin joka 22. päivä. Maksan taiteilijaystävälleni Luisalle 25 dollaria commissionista, ja menen kampaajalle surauttamaan pääni kaljuksi ja vastaanottamaan päänahkahierontaa. Aion seuraavan vuoden ajan hoitaa päänahkaihottumani kuntoon, ja kasvattaa vanhan tukanvärini takaisin.
Samalla rahalla aion ostaa uuden talvitakin sekä käsineet, maksaa kirjastosakot, ja ostaa hieman ruokaa ja ehkä pari nättiä jouluvaloakin.
Samana päivänä menen käymään vanhempieni luona, ja käyn myös nuortenryhmässä.
Keskiviikkona saan lisää rahaa. Olen menossa Helsinkiin manikyyriin, sen ohella käyn mielenterveysmessuilla.
Torstaina menen Lapinlahteen.
Perjantaina on taas sama jokaviikkoinen siivousrutiini edessä, sen ohella menen käymään vanhempieni luona.
Lauantaina jatkan siivoamista, sunnuntaina menen käymään vanhempieni luona. Jossain vaiheessa ajattelin käydä Ateneumissa, siellä on uusi näyttely.