Kuukausi: toukokuu 2016

Tuutilulla, suruun auttaa pulla

Muistaakseni päätin joskus aikaisemmin että päivittäisin blogejani aiheesta ”arkielämä” joka päivä ainakin tuhannen sanan verran (sanojen laskeminen käy kätevästi Microsoft Wordin alareunassa), mutta sehän on juuri arkielämä joka estää bloggaamisen. Taitaa Äiti Teresa- peittojen neulominen ja Doctor Who:n katsominen kiinnostaa enemmän. Jos nyt yrittäisi ryhdistäytyä näissäkin asioissa.

 

Syynä taitaa olla se että minulla on yleensä aikaa blogata vain iltaisin, ja silloin olen jo valmis menemään yöpuulle. Sen ohella pitää päivitellä sekä englannin- että suomenkieliset blogit ja kirjoittaa vielä päiväkirjaa käsin ja pyörittää arkirumbaa.

 

Ongelmallinen ihoni on palannut kuosiin, ranneihottuma ja päänahkaihottuma ovat reseptivoiteiden ansiosta hävinneet ja kasvoissanikaan ei ole enää finnejä eikä ihottumaa tai muuta. Iho suorastaan kuultaa.

 

Oikeanpuoleisen korvalehteni keskimmäisessä lävistysreiässä on sellainen ”hevosenkenkä”- rengas, jossa on kaksi lukkopalloa joista se taaimmainen irtoaa ja tippuu vähän väliä, aivan kuin se olisi kirottu tekemään aina sama temppu.

 

Menin tänään morjenstamaan äitiäni, söimme lounaaksi kaalipataa joka oli yllättävän hyvää. Jälkiruuaksi oli kahvia ja korvapuusteja. Sanoin äidille että tykkään hänestä, äiti sanoi tykkäävänsä minusta kans. Awww.

 

Myyrmäkeen palattuani menin Myyrmannin apteekkiin ostamaan pienen putelin Aqualan Duo- emulsiovoidetta jota voin kantaa kosmetiikkapussissani, ja pienen paketin Buranaa sillä se oli vastikään päässyt loppumaan.

Kävin myös Myyrmannin Citymarketissa ostamassa kaksi pakettia hammasväliharjoja, ne olivat tarjouksessa.

 

Kotona vaihdoin pyyhkeet puhtaisiin, otin kaksi viikkoa vanhat lakanat pois sängystä, pesin peräti kolme koneellista pyykkiä, vein sijauspatjani ja tyynyni ja peittoni ja mattoni tuulettumaan parvekkeelle. Jossain vaiheessa pitäisi hankkia toinen pyykinkuivausteline huusholliini, mieluiten sellainen pienempi jossa ei ole pikkupyykille tarkoitettuja siivekkeitä.

Tarvitsisin myös astianpesukoneen, sellaisen minikokoisen jonka voi sijoittaa keittiötason päälle, jalkalampun eteiseen, pienen pöydän jonka ääressä ruokailla ja sitä varten vähintään kaksi jakkaraa, ja jonkinlainen pöytä asunnon keskelle siihen kohtaan jota kutsun olohuoneeksi. Oikeastaan asuntoni on yksiö joka on ikään kuin yksi iso huone jossa on iso parveke, keittokomero, syvennys jossa pidän sänkyäni, siivouskomero, vaatekaappi ja semmoinen isompi kaappi, ja kylpyhuone jossa on suihku ja pesukoneliitäntä. Tarvitsen myös uuden toimistotuolin, ja uusia pyyhkeitä. Onneksi on IKEA.

 

Kävin Horror Shopissa, jonka yhteydessä Tattoo Dungeon siis sijaitsee, Pärkele laittoi korvaani uuden renkaan.

 

Lähdin käymään Helsingissä, kävin Fredrikinkadun UFF- myymälässä tarkistamassa onko ihkuttamani vaatteet vielä paikallaan seuraavaa rahapäivää varten. Suurin osa oli, mutta sinistä Dirndl- mekkoa ei enää löytynyt. Ajattelin kuiteskin positiivisesti; nyt sentään säästin rahaa ja voin ostaa muitakin vaatteita.

 

Kävin Fredrikinkadun kirjakaupassa jonka nimeä en muista, siellä myytiin Jack Kerouac- pinssejä ja kerrassaan ihastuttavia muistikirjoja. Kävin myös Iso- Roobertinkadun UFF- myymälässä josta löytyi kans ihastuttavia vaatteita.

 

Illalla kun palasin suhteellisen myöhään kotiin, minun teki mieli katsoa jotain Netflixiltä mutta tarjontaa oli niin paljon ettei mikään oikein napannut. Katsoin pätkän elokuvaa <i>Mad Max 3: Beyond Thunderdome</i> ja <i>Uuden Sherlockin</i> erityisjaksoa <i>Karmiva morsian</i>, ja sitten pätkän <i>Doctor Who</i>:ta, mutta ei vaan sattunut hotsittamaan.

 

Heittäydyin oikein filosofiseksi ja mietin niitä fandomeja, jotka ovat eniten napanneet minua tähänastisen elämäni aikana. <i>Starlight Express- musikaali</i>, <i>Team Fortress 2</i>- peli, ja kaikki mikä liittyy <i>Transformers</i>- jatkumoon. Nyt olen iki- ihastunut <i>Doctor Who</i>- televisiosarjaan, mutta minulla on haikea tunne siitä että jonakin päivänä kyllästyn siihen niin kuin kyllästyin Transformers- fandomiin. Nyyhcis.

Sitten mietin milleniaalisukupolvea isovanhempina; omilla isovanhemmillamme on mahonkikaapeissa posliinifiguureja, meillä on jeesusteipillä kasattuja IKEA- kaappeja joissa on muovisia Gundam Wing- hahmoja, ja neulomme Spurdo Spärde- kuvioisia villapaitoja lapsillemme.

Olen ottanut tavakseni katsoa ainakin yhden jakson Doctor Who:ta Netflixiltä per vuorokausi. Onneksi olen onnistunut paaduttamaan sydämeni, joten en saa niin paljon tunnehyökyjä kyseisestä sarjasta, en edes siitä jouluspesiaalista jossa esiintyy Mestari. Katsoin sen männäviikolla DVD:ltä, koska sitä ei ollut saatavilla Netflixiltä.

 

Jossain vaiheessa pitäisi katsoa Uuden Sherlock:in viktoriaaninen jouluspesiaali Karmiva morsian ja Supernatural:in kausista ensimmäinen, sillä kaikki Supernaturalin kaudet 1 – 6 ovat deletoitu Netflixiltä jostain anteeksiantamattomasta syystä.

Joudun katsomaan jaksot yleensä iltaisin, sillä päivisin minulla on paljon touhuja ja kaikenlaisia projekteja.

 

Eilen, tai siis tänään, jouduin suorastaan pakottamaan itseni menemään nukkumaan pikkutunneilla ja jätin Tohtorin tuskailemaan Clara Oswaldin kanssa.

 

Ihme ja kumma, heräsin tasan kello viideltä aamulla, mikä tarkoittaa sitä että olin nukkunut vain kaksi ja puoli tuntia. Ihan ensimmäiseksi minua kiukutti että olin hereillä niin aikaisin, en olisi voinut tehdä mitään ilman että naapureita alkaisi kiukuttamaan samaten.

 

Heitin aamulääkkeet hetulaan ja menin takaisin petiin. Onnistuin nukkumaan viisi tuntia, yleensä jos menen pitkäkseni mille tahansa vaakasuoralle alustalle heti aamulääkkeiden oton jälkeen niin nukkua posotan iltaan asti.

 

Näin unta jossa minä ja 11. Tohtori pidimme juoksukilpailun Kellokosken keskustassa heinäkuisena iltapäivänä, tarkoituksena oli ehtiä ensimmäisenä kauppaan jossa myytiin artesaanityönä valmistettuja kynttilöitä ja tuohivirsuja. Minä ehdin ensimmäisenä, mutta en onnistunut hidastamaan ja tärskäytin nenäni kaupan lasioveen. Siinä kun hämmästelin, tohtori ehti ohitseni ja tanssi iloisena voitettuaan minut. Se oli ihan kiva uni.

 

Noustuani peseydyin ja pukeuduin ja menin vielä aamupuotisnokosille, noustuani huomasin että oikeanpuoleisen korvani lävistysrenkaasta oli irronnut lukkopallo.

 

Menin nostamaan käteistä, sitten kävin Myyrmannin Citymarketissa ostamassa hieman popsimista jotta sain rahani rikottua.

Kävin ompelimossa hakemassa mekkoni, jonka olin ostanut torilta ja josta oli heti ensimmäisen käyttökerran aikana lähtenyt nappi. Olin pyytänyt ompelijaa leikkaamaan irti kaikki napit, ja ompelemaan ne napakasti takaisin sen irronneen napin ohella.

Kävin apteekissa hakemassa asianmukaiset reseptivoiteet ihoni hoitoon, sitten kävin Cittarissa ostamassa viikon ruuat.

Kotiin palattuani heitin ripulit pari kertaa, sillä vatsani oli mennyt löysälle juotuani muutaman jääespresson. Sijoitin ruuat jääkaappiin, voiteet kylpyhuoneen kaappiin, ja vaatteet pyykkikoriin.

 

Sain postissa paketin, se oli Booky.fi- nettikaupasta tilaamani Jerry Spinellin kirja <i>Love, Stargirl</i> jonka aion lähettää ystävälleni Zoyalle. Paketoin sen nätisti, ja lähdin käymään postitoimistossa lähettääkseni paketin johon olin laittanut muitakin lahjoja, koruja ja suihkugeeliä ja kirjoja ja pehmoleluja ja muuta.

 

Sitten kävin samassa ompelimossa viemässä Marimekkomekon korjattavaksi; sitä piti leventää rinnan kohdalta, persetaskut piti siirtää eteen, ja napit piti irroittaa ja ommella vahvemmin takaisin.

Kävin Pelastusarmeijan kirpputorilla ostamassa Marimekon pitkähihaisen puseron, tummansininen jossa on isoja valkoisia täpliä. Olisin halunnut ostaa sellaisen ”pallopaidan”, eli tummemman sinisen jossa on pienempiä valkoisia täpliä, mutta sitä ei juuri nyt ollut saatavilla.

 

Kävin viemässä yhden vaatekappaleen UFF:in keräyslaatikkoon, sitten matkustin bussilla #!! Pägyyn ja kävin paikallisessa supermarketissa ostamassa kaksi purkkia O’boyn kaakaojauhetta. Toisen kävin viemässä Myöhätuuleen joka oli juuri menossa kiinni, kellohan oli jo kolme iltapäivällä.

Keskustelin muiden kanssa kannibalismista ja albatrosseista, sitten matkustin bussilla #”” Konalaan ja kävin Horror Shopissa.

Perkele laittoi lävistysrenkaaseen uuden lukkopallon, ostin myös neljä CD- levyä; kaksi Punk: The worst of total anarchy– kokoelmaa jossa esiintyy The Ramones, X- Ray Specs, Cockney Rejects; Major Accidentin kokoelma- albumin joka on saanut inspiraatiota Kellopeliappelsiinista, ja yhden venäläisen hevimetallialbumin jota Perkele suositteli.

 

Matkustin bussilla Malminkartanoon, kävelin Honkasuon kautta Myyrmäkeen ja palasin kotiin.

Kotona laitoin uuden Marimekko- puseroni pyykkikoriin, CD- levyt eteisen piirongin laatikkoon, ja päivittelin hieman blogejani. Päätin etten menekään kuntosalille, alkaa olla myöhä ja sitä paitsi minulla on ollut paljon muutakin duunia tänään.

 

Huomenna aion heti aamusta pestä tukkani, kuivateltuani sen laitan siihen emulsioliuosta ihottuman hoitoon.

Ajattelin mennä Tyttöjen Talolle ja viedä sinne toisen O’boy- kaakaopurkin. Ajattelin käydä myös Kiasmassa tai WeeGeessä tsekkaamassa uudet näyttelyt.

Johan nyt on kumma, en ole päivitellyt suomiblogiani sitten vapun jälkeen. Tilanne pitää korjata ja hetimiten, eli siis pikakelaus viime viikon pöhinöihin

 

Maanantaina menin parhaan kaverini Elyseén kanssa Tyttöjen Talolle.

 

Tiistaina aloitin uuden paperipäiväkirjan, sillä edellinen tuli täyteen. Minulla oli tapaaminen psykpolilla äidin, omahoitajan, lääkärin, toimintaterapeutin, psykologin, ASPA- työntekijän ja hoitaja- opiskelijan kanssa. Äiti itki, minä häpesin äidin itkua, muut sanoivat minusta niin positiivisia asioita että minua hävetti vielä enemmän. Kävin Myöhätuulen nuorten ryhmässä ja sitten menin kuntosalille, kävelin juoksumatolla puoli tuntia.

 

Keskiviikkona alkoi kuukautiset. En ole vieläkään oppinut käyttämään kuukautiskuppiani. Menin sushibuffettiin Elyseén, Outikan, Suvicitan ja Eleclyan kanssa. Friteerattu tofu maistui aivan vappumunkilta. Hunajameloni oli hyvää. Söin niin paljon että oli vähällä lentää laatta. Opin että kahvi maistuupi paremmalta kerman kuin maidon kanssa. Menin shoppailemaan, ostin tarroja, koruja, vaatteita, astioita, päiväkirjoja, lahjoja ystäville. Tapasin äidin Myyrmannissa. Tapasin myös Outikan, Eleclyan ja Suvicitan, annoin kahdelle viimeksi mainitulle ”kaverikorut” eli sellaisen Glitteristä ostetun setin jossa tuli kolme kaulariipusta. Suvicita lähti kotiin, ostin Outikalle ja Eleclyalle jäätelöt ja kutsuin heidät kahville. Outikka poimi minulle kukkia.

 

Torstai on toivoa täynnä, eli eräästä minun ja äitini välillä tapahtuneesta ihmissuhdefibasta johtuen makoilin koko päivän sängyssä, itkin ja harkitsin itsemurhaa, mutta tulin siihen tulokseen etten tiedä mitään pätevää keinoa aikaistaa lähtöäni, sillä pelkään että jos hyppään parvekkeelta alas, niin halvaannun loppuiäkseni, tai jos yritän hirttäytyä, saan aivovamman ja vietän loppuikäni letkuissa. Sitä paitsi minua pelottaa mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, ei hotsittaisi joutua ikuiseen kadotukseen vain siksi etten tiennyt mille jumala(ttare)lle ripittäytyä.

Ei kai minun sitten auta muu kuin elää vaan kunnes viikate- Ville tulee minut korjaamaan. Soitin omahoitajalleni, sovimme että tulen huomenna käymään. Piristyin sen verran että söin kahdeksan purkkia soijapohjaista kookosvanukasta, jota olin siis luullut jugurtiksi. Sain postissa Etsystä tilaamani shampoopullon. Aloin neulomaan pieniä neliönmuotoisia ”tilkkuja” joista aion tehdä peiton jonka lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Kuuntelin Spotifyn kautta Gwen Stefanin kappaletta ”What You Waiting For”, ja Lordin albumia ”Get Heavy”.

 

Perjantaina siis tapasin hoitsuni, ja minusta tuntui siltä etten ansainnut yhtään siitä hyvyydestä ja laupeudesta joka hänestä loisti. Söin kaksi isoa levyä suklaata, kävin Tennispalatsin taidemuseossa, pesin kaksi koneellista pyykkiä, vein roskat, imuroin lattian ja tuuletin.

 

Lauantaina kävin vanhempieni luona juomassa heidän appelsiinimehunsa, sitten kävin kuntosalilla. Kävelin juoksumatolla 20 minuuttia.

Sunnuntaina minun olisi pitänyt mennä Mireten kanssa Roihiksen hanami- juhlaan, mutta nukuin sohvalla klo 16 asti ja näin pornahtavia unia. Katsoin Doctor Who:ta Netflixiltä.

 

Maanantaina oli jälleen kerran yksi tapaaminen äitini, omahoitajani, ja toimintaterapeutin kanssa psykiatrian poliklinikalla. Tällä kertaa minä vuodatin enemmän kyyneliä kuin äiti.

Menin Tyttöjen Talolle ja sain kaksi pakettia ilmaista leipää. Minulla oli aivan jumalaton makeannälkä.

Illalla kävin kävelyllä ennen kuin suuntasin uimahallille, mutta minulle tuli jotain ihmeen verensokerihäikkää, kutsun sitä ”härökohtaukseksi”. Polvet tärisivät, näkö sumeni, hampaat kalisivat ja minulle tuli pakokauhuinen olo, tunne siitä että näin samanlaisia näkyjä kuin Dante Alighieri tai Hieronymus Bosch konsanaan. Se siitä uintireissusta sitten, mutta ainakin sain käytyä kirjastossa lainaamassa kaksi DVD:tä, ”Onnelin ja Annelin talvi” sekä ”Mielensäpahoittaja”.

 

Tiistaina minulla oli aikaisin aamulla tapaaminen omalääkärini kanssa. Olin hereillä jo puoli seitsemältä aamulla, mutta kolmen tunnin päästä kun älypuhelimeni herätyskello piipitti, torkutin sitä puoli tuntia ja vasta sitten sain jalat lattiaan.

Tapaamisen aiheena oli huonokuntoinen ihoni. Päänahkani on kutissut päälaen ja takaraivon kohdalta jo viime syyskuusta asti niin paljon että siihen on tullut sellaisia kudosnesterupia, suupieleni halkeilevat, oikean käteni ranneihottuma on palannut Apolar- kuurista huolimati, rintojeni päällä on aknea ja alla on ihottumaa, nenänaluseni on myös ruvella, puhumattakaan siitä että Aqualan L on liian kevyttä iholleni. Lekru kirjoitti asianmukaiset reseptit.

Tapaamisen jälkeen menin morjenstamaan äitiäni. Hän maksoi yhden laskuistani, sen jonka olin saanut Saunalahden korjaajan kotikäynniltä, kun virustorjuntani oli päivitetty ja nettiyhteyteni kytketty. Kinusin äidiltä myös rahaa siihen että pääsisin Tennispalatsiin katsomaan Shakespearen 400. kuolinpäivän kunniaksi näytettävää videoitua teatterishow’ta jossa näyttelee kaksi suloista nöpönenää, David ”10. Tohtori Kuka” Tennant ja Benedict ”Uusi Sherlock” Cumberbatch.

Laitoimme yhdessä lounasta, minä tein kreikkalaista salaattia ja äiti laittoi munakokkelia, sitten joimme iltapäiväkahvit.

Kotiin palattuani pesin koneellisen pyykkiä, tiskasin astiat, silitin yhden mekon, hain pyykit kuivaushuoneesta.

Illalla kävin Myöhätuulen nuortenryhmässä. Sain köyhäinavusta ruskean vakosamettitakin, josta kovin mielissäni hyrisin. Suvicita soitti minulle, suunnittelimme kesän menoja.

Vappubileet

Joskus aamun pikkutunneilla, kun ulkona oli vielä hämärää, heräsin siihen että naapuriasunnosta kuului särkyvän lasin ääni ja joku nainen huusi kerta toisensa jälkeen ”kato nyt mitä teit, vitun homo!”. Sen jälkeen kuului paljon haukkumista ja ”vitun homo”- huutelua. Käy sääliksi naapurin miestä.

 

Nousin kello puoli yhdeltätoista aamulla, ihmettelin miksi kello oli niin vähän kun olin olettanut sen olevan jo kaksi iltapäivällä.

Olin nähnyt aivan mahtavaa unta kaikesta mikä elämässäni on hyvää. Yleensä kun näen hyviä unia, herättyäni olen murheellinen kun tajuan niiden olleen vain unta, ja kun näen pahoja unia, herättyäni olin iloinen siitä että ne olivat vain unta.

 

Otettuani aamulääkkeeni tarkistin kaksi kertaa että olen varmasti ottanut ne. Unohdin perjantaina ottaa aamulääkkeeni ja melkein unohdin ottaa iltalääkkeeni, joten olen ottanut tavakseni tarkistaa monta kertaa etten ole unohtanut niitä.

Jaksoin peseytyä sen verran että huuhtelin rähmät silmistä ja rasvasin kasvoni Nivean kreemillä. Pukeuduin raidalliseen puseroon ja ruskeaan, kirjailtuun Dirndl- mekkoon, ajattelin että ne sopivat vapputunnelmaan. Kävin kaupassa tekemässä muutamia viime hetken ostoksia, on hyvä että aukioloajat on vapautettu joten lähin Citymarket on auki vuoden joka päivä. Kotiin palattuani vein roskat.

Kuuntelin musiikkia Spotifyssa, olen tykästynyt Guns ’n Roses- bändiin.

 

Järjestin tänään vappubileet omassa kodissani. Olin kutsunut kaikki likellä asuvat ystävät; sinne tuli Eleclya, Outikka, Lauski, Mirette, Pinkki ja Suvicita.

Meillä oli mahdottoman hauskaa, söimme herkkuja, otimme valokuvia, juttelimme ja naureskelimme, ja kuuntelimme musiikkia.

Outikka haki myöhemmin koiransa, bichon havanese nimeltään Kaapo joka näyttää aivan karitsalta, pienikokoinen ja valkokiharainen turkki.

 

Suvicita toi paketin joitain halpoja vapputorvia, jokainen sai yhden ja he alkoivat puhaltelemaan niihin, minä heitin ne parvekkeelta alas sillä niistä tuli aivan hevonhelvetillinen meteli.

 

Lahjoitin Miretelle vanhan kissankorvahupparini, en ole pitänyt sitä pitkään aikaan sillä minulla on jo My Little Pony goes rock– huppari joka on minulle niin tavattoman rakas.

 

Illan tullen muut lähtivät yksi kerrallaan. Minä siivosin jäljet, tiskasin astiat, otin iltalääkkeet, ja kävin hammas- ja kasvopesulla.

 

Minulla on parempi mieli nyt kun talvi on ohi ja kesä on tulossa.

Huomenna on kuntosalipäivä, minulla on myös psykiatrian poliklinikalla tapaaminen kello kahdelta iltapäivällä. Ajattelin mennä sen jälkeen Amos Andersonin taidemuseoon ja sitten Tyttöjen Talolle. Pitää myös pestä koneellinen pyykkiä, imuroida lattia ja viedä matto ulos tomutettavaksi, ja vietävä roskat ja silitettävä pyykkiä.