Valvoin melkein koko viime yön odottaessani niitä kahta melukallea kotiin karaokebaarista, eli tässä tapauksessa ystäviäni Eleclyaa ja Suvicitaa.

Minä ja Mirette valvoimme omissa sängyissämme, omien läppäriemme ääressä.
Melukallet saapuivat puoli kahden aikaan aamulla, ja heillä oli ollut ilmeisen kivaa. Juttelimme ja naureskelimme ja Suvicita kävi suihkussa, sitten menimme nukkumaan; Mirette nukkui minun sängyssäni, Suvicita ja Eleclya nukkuivat sohvasängyllä, minä patjalla lattialla.
Nukuin aika huonosti, ottaen huomioon että patja oli aika litteä ja minun teki mieleni surffailla netissä, ja minulla oli vielä aikamoiset täpinät edellisestä hauskasta päivästä. Olipa hyvä että järjestin juhlat, vaikka minulla oli aluksi hieman epävarma fiilis.

Olimme kaikki hereillä ennen kello kahdeksaa, istuimme patjallani juttelemassa paitsi Eleclya, joka yritti kiskoa unta palloon ja kiukutteli meille sillä metelöitsemisemme häiritsi häntä. Hän sanoi ettei hänellä ole koskaan ollut krapulaa, mutta nyt hän kuulosti hyvin krapulaiselta sanoessaan että valo särki hänen silmiään, tietokoneen näppäimistön naksuttelu särki hänen korviaan, ilma oli tunkkaista… Nyt kun täällä oli neljä ihmistä vajaan neljänkymmenen neliön yksiössä hengittämässä samaa happea, avasin ikkunan. Sitten hän valitti että asunnossa on liian kylmä, vaikka ulkona oli nollakeli.
Minua pieretti kovasti eilisen herkuttelun jälkeen.
Tuntuu että joka- aamuiseen rutiiniini kuuluu se, että revittelen kasvolihaksiani niin että suupielieni halkeamat aukeavat.

Pelasin Pokémon: RED- peliä netissä, onnistuin selvittämään Pokemon Towerin mysteerin ja saamaan sieltä kiinni Cubonen ja Gastlyn, ja myöhemmin pelissä sain kiinni Snorlaxin, ja kasvatin Blastoiseni tasolle 52.

Otin aamulääkkeet ja kävin pesulla ja pukeuduin raitapaitaan ja Halinalle- pyjamahousuihin.

Vein roskat. Pesin koneellisen lakanoita ja pyyhkeitä, vein ne alakerran kuivaushuoneeseen. Vein peittoni, tyynyni, ja sijauspatjani parvekkeelle tuulettumaan. Pesin toisen koneellisen pyykkiä. Silitin puolet silitettävistä pyykeistä.

Ennen keskipäivää kun nautimme kahvia, satuin päästämään äänettömän mutta haisevan pierun ja Eleclya raivostui ja haukkui minut lyttyyn, minua nauratti niin että silmistä lensi vesi ja olin vähällä pissata pyjamahousuihini! Ainakin sain päivän hyvät naurut.

Kuinka ollakaan, kahvimaito loppui, ja mietimme miten saisimme lisää. Mietimme kävisimmekö palauttamassa pulloja saadaksemme käteistä, tilaisimmeko Alepan Kauppakassista muutaman maitolitran, mutta tulimme siihen tulokseen että Mirette antoi minulle hieman käteistä ja kävin paikallisen kauppakeskuksen tavaratalossa ostamassa ison tölkin maitoa, litran punaista maitoa, persikan makuista jääteetä, ja kaksi puolentoista litran kokispulloa.

Kun palasin kotiini, siellä oli päässyt helvetti valloilleen; parvekkeen ovi oli mennyt takalukkoon, mutta onneksi kukaan ei ollut jäänyt sinne. Siellä oli vain sijauspatjani, peittoni ja tyynyni tuulettumassa.
Muut likat olivat suorastaan itkuhuutoraivaripsykoosin partaalla, minä mietin miksi he olivat sellaisessa paniikissa vaikka minua asia ei haitannut yhtään, ja kyseessä oli siis minun parvekkeeni. Soittaisin maanantaina huoltoyhtiöön ja asia olisi sillä selvä.
Sitä paitsi, sain kammettua parvekkeen ikkunan auki niin että siitä pääsee kömpimään parvekkeelle ja takaisin asuntoon.

Myöhemmin päivällä Odessa saapui kyläilemään koiransa Kaapon kanssa. Joimme kahvia, söimme syntymäpäiväkakkua, paijasimme Kaapoa, minä pesin pyykkiä ja järjestelin tavaroitani.
Odessa lähti Kaapon kanssa myöhemmin päivällä, sitten lähti Eleclya, sitten Suvicita. Minä laitoin kotiani järjestykseen ja vein muutaman koneellisen pyykkiä alakerran kuivaushuoneeseen.

Mirette nukkui univelkojaan pois, myöhemmin illalla lähdimme käymään paikallisessa kauppakeskuksessa katselemassa vaatteita ja muuta mukavaa. Kävimme Hennes & Mauritzissa ja kirpputorilla miettimässä mitä kaikkea ostaisimme ensi viikolla, ja sitten kävimme Starbuck’sissa.